Onko mitään vertailua tehty siitä, muistuttivatko Suomen ja Saksan itäosien luovutettuiden alueiden asukkaiden pakkosiirto länteen toisiaan? Onko näillä kahdella jotakin yhteistä? Pirkko SallinenGmplin mukaan näillä kahdella oli yhteistä, mutta eräs saksalainenn nettituttava väittää, että Saksan tapaus oli paljon pahempi. Olisiko syy näiden eroavaisuudelle suurelta osin se, että Suomen siirtoväki oli enimmäkseen maatalousväkeä mutta Saksan siirtoväki kaupunkiväkeä? Suomen kaupunkisiirtoväelle ei sijoituspaikkaa määrätty, mutta tämäkin väestö velv0itettiin muuttamaan Sumen jäljellejääneelle alueelle, ja muistuttiko tämä esimerkiksi Dandigin tyhjentämistä?
Vastaus
Karjalaisten evakuointia on tutkittu Suomessa paljon, kun taas Saksan itäosien evakuointia käsittelevä tutkimuskenttä on vähäisempi. Sekä Suomessa että Saksassa siviiliväestö joutui jättämään kotinsa puna-armeijan edetessä ja siirtymään oman maansa sisällä uudelle alueelle. Siirtymistä ja ihmisten kotoutumista yritettiin hallita erilaisilla laeilla, kuten Suomessa maanhankintalailla ja esimerkiksi Itä-Saksassa lailla, joka tähtäsi siirtoväen asuinolojen parantamiseen. Siirtoväki kohtasi kummassakin maassa vaikeuksia, jotka liittyivät mm. matkantekoon, uuden kotipaikan etsimiseen, kodin rakentamiseen sekä uudelleenasettautumiseen. Lisäksi paikallisväestön suhtautuminen siirtoväkeen oli vaihtelevaa.
Suomessa siirtoväen asiat olivat kuitenkin usein paremmalla tolalla kuin Saksassa. Suomessa siirtolaisiin esimerkiksi suhtauduttiin paremmin ja paikallisväestö osoitti toisinaan jopa auttamishalua. Vaikka Suomessa esiintyi myös pahantahtoisuutta ja ulossulkemista siirtoväkeä kohtaan, oli se vielä yleisempää Saksassa. Varsinkin varsinaisen Saksan ulkopuolelta, kuten Itä-Preussista ja sudeettialueilta tulleita evakkoja pidettiin paikallisväestön keskuudessa tunkeutujina ja ulkopuolisina, ja heihin suhtauduttiin tympeästi. Eroja voidaan havaita myös itse evakuoimisprosessissa. Suomessa evakuointia valvoivat ja järjestivät viranomaiset, ja se oli suunniteltu prosessi – joskin suunnitelmat eivät aina kiireessä pitäneet. Varsinkin Kannaksella evakuointi yltyi paikoin kaoottiseksi. Myös Saksassa evakuointi oli ensi alkuun hallittua, mutta puna-armeijan etenemisen myötä järjestys hajosi sekasorroksi. Ulkopuoliset tahot olivatkin lopulta pääasiallisina järjestäjinä Saksan evakuoimisprosessissa, mikä aiheutti valitettavasti myös inhimillistä kärsimystä. Liittoutuneiden etenemisen myötä esimerkiksi sadat tuhannet naiset joutuivat evakkomatkallaan seksuaalisen väkivallan uhreiksi.
Vertailtaessa Suomea ja Saksaa on otettava huomioon tapausten erilainen mittakaava. Saksassa evakkoja oli arvioiden mukaan 14 miljoonaa verrattuna Suomen n. 400 000 evakkoon, ja Saksassa puna-armeija eteni useiden kuukausien ajan, kun taas Suomessa Neuvostoliiton suurhyökkäys kesti viikkoja. Niinpä Saksan siirtoväki joutui kärsimään ruuhkautuneilla vastaanottoleireillä, ja heidän sijoittamisensa Itä- tai Länsi-Saksan puolelle saattoi jäädä sattumasta kiinni. Saksan tilanteen kaoottisuuteen vaikutti juuri liittoutuneiden miehitys ja maan sekä Berliinin jakaminen kahtia, ja lisäksi suurempi jälleenrakentamisen tarve sodan aiheuttaman hävityksen myötä. Erityisesti Danzigin tapauksessa tilannetta vaikeutti se, että siviiliväestö pyrki usein pakenemaan Itä-Preussista puna-armeijan tieltä meriteitse, kun Suomessa evakuointi tapahtui maata pitkin.
Lähteet:
- Deutsche Vertriebene im Zweiten Weltkrieg. Artikkeli uutissivustolla. 2021. https://www.mdr.de/geschichte/ns-zeit/zweiter-weltkrieg/nachkriegszeit/deutsche-vertriebene-heimat-100.html
- Gebhardt, Miriam. Ja sitten tulivat sotilaat: Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2016.
- MacDonogh, Giles. After the Reich: The Brutal History of the Allied Occupation. New York: Basic Books, 2007.
- Majava, Pauliina. ”On kaipaus tuntea omaa historiaa ja juuria, kaipaus kuulua johonkin” : karjalaisten pakkomuutot ja ylisukupolvinen muistelukerronta. Pro gradu. Oulu: Oulu yliopisto, 2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202105187900
- Sennerteg, Niclas. Stalins hämnd : Röda armén i Tyskland 1944-45. Lund: Historiska Media, 2001.
- Welshman, John. “For Their Own Good”: Civilian Evacuations in Germany and France, 1939–1945 by Julie S. Torrie. Kirja-arvostelu. The American Historical Review 116/3, 2011. https://www.jstor.org/stable/23308343
Kommentit
"Saksan itäosien evakuointia käsittelevä tutkimuskenttä on vähäisempi" - eli DDR halusi lähinnä unohtaa, eikä BRD:llä ollut pääsyä arkistoihin? Vai eikö myöskään BRD ollut kiinnostunut?
Hei!
Saksalaisten evakuointia koskevaa tutkimusta on tosiaan Suomessa tehty melko vähän. Englannin- ja saksankielistä tutkimusta kyllä löytyy, erityisesti 2000-luvulta Saksojen yhdistymisen jälkeen. Aihe ei siis ole unholassa ainakaan nykyään, mutta sodan jälkeen holokausti, jälleenrakennus ja kylmä sota veivät ymmärrettävästi yhteiskunnallista tilaa. Evakot kärsivät sekä nuivan vastaanoton Saksassa että liittoutuneiden väkivaltaa matkallaan, joten arvioni mukaan evakkoaihe oli akateemisessa tutkimuksessa taka-alalla kylmän sodan aikana. Saksan ja saksalaisten sodan kokemus jäi voittajien valtaan sekä Itä- että Länsi-Saksassa. Länsi-Saksassa evakot tosin saivat esimerkiksi järjestäytyä jo 1950-luvulta lähtien. Huomattavaa on, että saksalaisten evakuoinnista puhutaan tutkimuksessa enemminkin karkoituksena sekä pakolaisuutena – tässä jälleen yksi ero Suomeen, jossa evakoista puhutaan siirtoväkenä.
Lähde: Flucht und Vertreibung Deutscher aus Mittel- und Osteuropa 1945–1950. Wikipedia-sivu. https://de.wikipedia.org/wiki/Flucht_und_Vertreibung_Deutscher_aus_Mitt…
Kiitos hyvästä tiivistelmästä (en osaa saksaa). Yllättäväähän se ei tosiaan ole, että vasta yhdistymisen jälkeen alettiin tutkia.
Kommentoi vastausta