Onko Meiju -nimen alkuperästä tietoa?
Vastaus
Anne Saarikalle, Johanna Suomlainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007): "Nimen alkuperä ei ole selvillä. Meiju voi olla muunnos nimestä Maiju, mutta se saattaa olla muidenkin m-kirjaimella alkavien naisennimien hellittelymuoto.
Ensimmäinen Meiju nimettiin 1940-luvulla, mutta nimi oli todella harvinainen 1980-luvulle saakka. Tämän jälkeen sitä on annettu melko säännöllisesti, ja vuoteen 2006 mennessä Meijuja oli kertynyt yhteensä noin 450. Muotoa Meija on kantanut vain muutama kymmenen suomalaista."
Kommentit
Meiju = juhannuskoivu; kukkavihko; lehdesköynnös .... Gummerus 2000; Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY 2004.
Isäni löysi 1957 nimeni siis nykysuomen sanakirjasta, katsoi M:n kohdasta, koska kaikkien lapsien nimi alkaa M:llä. Lisäksi Aleksis Kiven runossa on Meiju (juhannuskoivu)
Selvyyden vuoksi: kyse on kahdesta aivan eri sanakirjasta.
Isän käytettävissä oli 1950-luvulla Nykysuomen sanakirjan (teoksen nimi, erisnimi, isolla N:llä, ei appellatiivina mikä tahansa nykysuomea käsittelevä kirja) kolmas osa, joka sisälsi L - N-alkuiset sanat ja ilmestyi vuonna 1954. Päätoimittaja oli Matti Sadeniemi ja toimituskunnassa lisäksi 10 muuta asiantuntijaa.
Sana meiju sanotaan siinä murteelliseksi ja selitetään: limo, juhannuskoivu. Harvinaisen limo-sanan selitys on samassa osassa III (L - N): irralleen katkaistu nuori lehtipuu, vars. juhannuskoivu.
Professori Kaisa Häkkisen laatima, sanojen alkuperää valaiseva etymologinen sanakirja ilmestyi vuosikymmeniä myöhemmin (uusin, 6. painos 2013). Häkkinen on syntynyt 1950-luvulla eikä siten voinut vaikuttaa Nykysuomen sanakirjan valmisteluun.
Kommentoi vastausta