Onko Kalevalan antama kuva sudesta tulkittavissa positiiviseksi vai negatiiviseksi? Montako kertaa susi esiintyy Kalevalassa?

Kalevalan susikuvasta kiinnostuneen kannattaa hankkia käsiinsä Erkki Pulliaisen kirja Petoja ja ihmisiä, jonka petovihaa käsittelevä jakso sisältää erinomaisen selvityksen 'Mitä ja miten Kalevala kertoo pedoista' (s. 30-46). Pulliainen poimii Kalevalasta sen petokuvauksia sisältävät jaksot ja yrittää niiden pohjalta hahmotella sitä, millaisen mielikuvan pedoista kirjaa lukiessaan saa.

Kalevala ilmestyi aikaan, jona sudet Pulliaisen mukaan olivat rintamaiden uhkana Suomessa. Hän muistuttaa myös siitä, että Lönnrot keräsi runot alueilta, joilla suurpetoja oli esiintynyt vaihtelevassa määrin jatkuvasti ja joilla ne "varmastikin aina silloin tällöin aiheuttivat myös kotieläinvahinkoja paikallisille asukkaille". Pulliaisen analyysin mukaan vaikuttaisi kuitenkin siltä, ettei Kalevalan petokuva siitä huolimatta ole yksioikoisen kielteinen. Hän nostaa teoksesta esiin myös vastakkaisia näkökohtia nykyihmisen petovihaan kuuluvalle irrationaaliselle pelolle "ihmisen kimppuun metsätiellä, saunapolulla, ties missä" käyvistä susista:

"Susi ei syö minun sukua / Karhu ei kaa'a Lemminkäistä: / Sormin sortavi sutoset, / Käsin karhut kaatelevi; -- "

"Eläkä sure susia, / Pelkeä metsän petoja / Saunahan samotessasi, / Kesken yötä käyessäsi!"