Onko jossakin maassa sijaissynnyttäminen ja kansainväliset adoptiot kriminalisoitu ihmiskauppaa estävänä toimenpiteenä?

En löytänyt suoraa vastausta tai vahvistusta sille, onko jossain maassa sijaissynnyttäminen kielletty laissa nimenomaan ihmiskauppaan vedoten. Muita esiin tulleita eettisiä argumentteja ovat sijaissynnytysten siirtyminen lainsäädännöltään tiukemmista maista ongelmamaihin, tasa-arvo (miesten oikeudet hedelmöityshoitoihin), raskauden riskit, äiti-lapsisuhde (synnyttävän naisen kiintyminen lapseen) ja sopimukseton tila (jos lapsella ei ole selkeästi määriteltyä holhoojaa) (Wikipedia).

Sijaissynnytyksiä koskevassa lainsäädännössä on suuriakin eroja eri maiden välillä. Yksinkertaistaen voi sanoa, että joissakin maissa sijaissynnytys on kielletty (esim. kaikissa Pohjoismaissa (Huupponen 2014)), toisissa se on sallittu, kunhan siihen ei liity erillisen palkkion maksamista (esim. Englanti (Huupponen)) ja joissakin maissa sijaissynnytyksestä voidaan maksaa palkkio (esim. Venäjä (Huupponen)). Krista Huupponen toteaa maisterintutkielmassaan seuraavasti: ”Joidenkin valtioiden laeissa sijaissynnytys kielletään nimenomaisesti, kun taas useissa valtioissa se on tehty epäsuorasti, kieltämällä esimerkiksi joku sijaissynnytysjärjestelyihin olennaisesti liittyvä vaihe. Suomessa tämä epäsuora kieltäminen on toteutettu juuri kiellolla antaa hedelmöityshoitoa, mikäli on syytä olettaa, että lapsi annetaan adoptoitavaksi (Laki hedelmöityshoidoista (1237/2006, 8 §:n 6 kohta) ja Ruotsissa taas kieltämällä luovutetun sperman ja munasolun kombinaatio (lag om genetisk integritet 2006/351, 6 kap 3 §).”

Lisäksi Huupponen summaa: ”Sijaissynnytys herättää ristiriitaisia tunteita, ja yleinen suhtautuminen asiaan vaihtelee suuresti. Lähes kaikissa Euroopan maissa ilmiö nähdään oikeudellisesti kielteisenä siihen liittyvien mahdollisten ongelmien vuoksi. Useimmiten osapuolet noudattavat velvollisuuksiaan ja prosessi etenee loppuun asti ongelmitta, mutta riitaisiin tilanteisiin ennalta varautuminen on tärkeää. Pulmia voi aiheutua esimerkiksi lapsen siirtymisessä biologisille vanhemmille kuin myös muissa mielenmuutostilanteissa. Näitä tapauksia varten tarvitaan kattava lainsäädäntö tai tarkat sopimusoikeudelliset ehdot. Kohdunvuokraukseen liittyvä taloudellinen hyötyminen nähdään usein ongelmallisena ja siksi sijaissynnyttäjille maksettaviin korvauksiin suhtaudutaan kielteisesti. Sijaissynnyttäjää halutaan suojella ja välttää tilanne, jossa toimenpiteeseen ryhdyttäisiin väärin perustein. Niinpä monissa maissa, joissa itse sijaissynnytys hyväksytään, siitä maksettava palkkio on kielletty. Kuitenkin joissakin valtioissa myös kaupallinen sijaissynnytys on mahdollista, muun muassa naapurimaassamme Venäjällä sekä joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa.”

Kansainvälisestä adoptiosta lähetin kysymyksen Pelastakaa Lapset –järjestölle. Heillä ei ole tiedossa, että kansainvälisiä adoptioita olisi kriminalisoitu.

Lisätietoja sijaissynnyttämisestä ja kansainvälisestä adoptiosta voit etsiä alla olevista linkeistä:

Pelastakaa lapset. Kansainvälinen adoptiopalvelu. https://www.pelastakaalapset.fi/tukea-lapsille-ja-perheille/adoptiot/kansainvalinen-adoptiopalvelu/

Ulkoministeriö. Sijaissynnytykset ulkomailla. https://um.fi/sijaissynnytykset-ulkomailla.

Valvira. Kansainväliset adoptiot. https://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/adoptio/adoptioprosessi/kansainvaliset-adoptiot.

Wikipedia. Surrogacy laws by country. https://en.wikipedia.org/wiki/Surrogacy_laws_by_country.

Lähteet:

Huupponen K (2014) Sijaissynnytys ja kohdunvuokraus. Maisteritutkielma. Oikeustieteiden tiedekunta. Kansainvälinen yksityisoikeus ja oikeusvertailu. Lapin yliopisto. Kevät 2014. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/60007/Huupponen.Krista.pdf?sequence=2. (Viitattu 11.10.2021)

Wikipedia. Sijaissynnytys. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sijaissynnytys. (Viitattu 11.10.2021)