Hei! Ollessani lukiossa (2006-2009) kirjasarjanamme äidinkielessä SAATTOI olla Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus. Eräällä kurssilla käsiteltiin runoutta ja kirjallisuutta eri aikakausina (romantiikka, klassismi jne). Mieleeni on jäänyt ikuisesti runo, joka kertoi kuolemasta. Alkoi jotenkin näin "kuolema, hän meitä peljästyttää.." Runon sanoma ymmärrykseni mukaan oli se, että ihminen pelkää kuolemaa vaikka kuolema on "armahtaja ja vapauttaja maallisista suruista". Se oli mielestäni hyvin lohdullinen. Runoilijan nimi oli ehkä Friedrich ja samalla aukeamalla oli muistaakseni Johann Wolfgang Von Goethen runo Keijujen kuningas. Tahtoisin kovasti löytää tuon mysteerirunon, jonka uskon olevan minulle lohduksi nyt kun tätini voimat alkavat hiipua.
Osaisittekohan te auttaa minua löytämään tämän runon näillä vihjeillä tai neuvoa mistä voisin lähteä asiaa etsimään. En ole googletteluista huolimatta vielä onnistunut.
Vastaus
Runo on Friedrich Hölderlinin "Kuolema" ja sen on suomentanut Elina Vaara (1903-1980). Runo alkaa: "Meitä hän kauhistaa". Muistit aivan oikein, runo sisältyy kirjaan "Lukiolaisen äidinkieli. 3, Kirjallisuus aikansa ilmentäjänä" (Weilin + Göös, 1996, s. 91). Tosin tällä sivulla runon tekijäksi on merkitty virheellisesti "Heinrich Hölderlin" ja suomentajan nimen yhteydessä on vuosiluku 1967, mutta Elina Vaaran käännös sisältyy jo vuonna 1945 ilmestyneeseen Hölderlinin runokokoelmaan "Vaeltaja" (WSOY). Vuosiluku 1967 viittaa mahdollisesti Maunu Niinistön toimittamaan kirjaan "Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa" (WSOY, 1967), johon runo myös sisältyy.
Kommentoi vastausta