Olisiko vinkata opettavaisia satuja ja etenkin nuortenkirjallisuutta ahneutta ja turhamaisuutta vastaan? Kiitos :)

Perinteisistä saduista turhamaisuuden vaaroista varoittavat ainakin H. C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet ja Grimmin veljesten Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Kumpaakin löytyy kirjastosta useista eri kokoelmista.

Uudemmista saduista sopisi ainakin Päivi Alasalmen Turhamainen aasi ja kymmenen kultakenkää (kokoelmassa Turhamainen aasi, Gummerus 2009). Magdalena Hain satukertomuksessa Kurnivamahainen kissa (Karisto 2017) ahneus saattaa vaaraan koko maailman.

Lasten- ja nuortenromaanien puolelta löytyy Serena Valentinon Hirviön sydän (Sanoma 2016), joka kertoo, miten Kaunotar ja hirviö -tarinasta tuttu hirviö päätyi turhamaisesta ja itsekäästä nuoresta prinssistä kirouksen vangiksi. Timothée de Fombellen fantasiakirja Tobi Lolness (Tammi 2010) kertoo suuressa puussa asuvasta pikkuruisesta kansasta, jonka tulevaisuus on vaakalaudalla, kun ahneet vallanpitäjät saavat käsiinsä keinon hyödyntää puuta energialähteenä vaarallisella tavalla. Carl Hiaasenin romaanissa Löyhkä (Otava 2006) taistellaan luonnon puolesta ahneutta ja ilkeyttä vastaan.

Yläkouluikäisille voi suositella John Steinbeckin pienoisromaania Helmi (useita painoksia, mm. Tammi 1996). Siinä köyhän perheen elämä suistuu raiteiltaan, kun he löytävät arvokkaan helmen. Onnenpotkuksi uskottu tapaus tuokin mukanaan vain surua, kun kateus ja ahneus pääsevät valloilleen.