Olisiko suomenkielistä kaunokirjallisuutta Liettuasta , mm. Vilnasta. Ruotsin- ja saksankielinenkin käy. Muistelmat, matkakertomukset, kulttuuri-ym. historia…

Liettuaa koskevaa kirjallisuutta kannattaa hakea esim. pääkaupunkiseudun kirjastojen aineistorekisteristä http://www.helmet.fi/. Siinä voi edetä esim. käyttämällä kohtaa aihe, johon voi kirjoittaa sanan 'Liettua' (ruotsalainen aineisto löytyy sanalla 'Litauen'). Seuraavassa vaiheessa hakua voi rajata esim. kielen mukaan sivun alalaidassa olevasta kohdasta rajaa/järjestä hakua. Liettuankielistä kaunokirjallisuutta on käännetty suomeen hyvin vähän. Mainitsen tässä vain kokoelman 'Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja' (ilm. v. 1983) sekä satukokoelman 'Meripihkameren satuja' (1985). Muistelmiakin näyttää olevan vähän: Maria Rolnikaiten kirja 'En voi vaieta' (1966) kertoo Liettuan juutalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana ja Justas Paleckisin 'Kahdessa maailmassa' (1981) esittää vahvasti neuvostoväritteisen kuvauksen Liettuan 1900-luvun vaiheista. Lisäksi mainittakoon, että suomenruotsalaiseksi vakiintunut Henry Parland asui viimeisen elinvuotensa Liettuan Kaunasissa ja kirjoitti siellä runsaasti runoja (suomeksi niistä on kokoelma 'Hamlet sanoi sen paremmin' 1967). Neuvostovallan murtumisen ajoista kertoo Ricardas Gavelisin 'Nuoren miehen muistelmat' (1995). Liettualaisista runoista on olemassa antologia 'Rupikonnakultin jälkiä' (2001).
Jooseppi Julius Mikkola ei ole kirjoittanut balttilaisen tai liettualaisen kirjallisuuden historiaa vaikka muuten tieteellisessä toiminnassaan käsittelikin balttilaisia kieliä ja aiheita. Hänen tieteellinen matkakertomuksensa löytyy 'piilotettuna' Maila Talvion muistelmateoksesta 'Rukkaset ja kukkaset' (1947).
Liettualaisen kirjallisuuden historian kirjoitti suomeksi kansanrunouden tutkija Aukusti Robert Niemi ('Liettualainen
kirjallisuus', 1925), joka Mikkolan lailla on erittäin tunnettu henkilö Liettuassa tutkijana mutta myös koululaitoksen järjestäjänä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Artikkeleita balttilaisista kirjallisuuksista ja kulttuureista löytyy myös kirjasta 'Dainojen henki' (1990), jossa on mm. artikkeli Maila Talvion Liettua-suhteista. Suomalais-liettualaisista yhteyksistä on myös kirjoittanut Ragnar Öller kirjassaan 'Suomen ja Liettuan väliset suhteet ennen ja nyt' (2004).
Liettuan historiasta kannattaa edelleen lukea Reino Silvannon 'Liettua muinoin ja nyt' (1920). Samalla on syytä muistaa, että paljon Liettuaa koskevaa tietoa on myös Puolan historian esityksissä, koska maat olivat 1300-luvun lopusta alkaen 1900-luvun alkuun eriasteisessa valtiollisessa yhteydessä.
Samasta seuraa, että monet Puolan historian merkkihenkilöt ovat itseasiassa olleet liettualaisia. Puolan kansallisrunoilija Adam Mickiewicz (Adomas Mickevicius) saattoi aloittaa maanpakolaisuuden kurjuudessa Pariisissa pääteoksensa 'Pan Tadeusz' ensimmäisen runon "Liettua, synnyinmaani!...niin sua muistelen nyt. Koko loistossasi näen ja kuvaan sun kaivaten kunnaitasi." (suomennos V.K.Trast). Mickiewiczin teoksia on suomennettu useita, hänestä on myös V. K. Trastin elämäkerta 'Adam Mickiewicz, Puolan kansallisrunoilija' (1925).
Suomalais-liettualaisia kulttuurisuhteita vaalii Donelaitis-seura (http://www.donelaitis.fi/), joka on julkaissut mm. Liettua-nimistä vuosikirjaa.