Oliko Suomessa 1990-luvulla, ennen matkapuhelinten yleistymistä, käytössä henkilökohtaisia asynkronisia viestimiä tai viestipalveluita? Muistelen, että olisi ollut vastaajan kaltainen palvelu, johon saattoi soittaa ja jättää viestin tai mahdollisesti tekstimuotoisesti lähettää, ja vastaanottaja sai viestin soittamalla itse tiettyyn numeroon, mutta en löytänyt tästä googlaamalla mitään. Teikö muisti tepposet?
Vastaus
Vesa Volotisen kirjan Tietoliikenne : televerkot ja päätelaitteet (WSOY, 2000) osiosta Hakuverkot löytyy tiivis esitys henkilö- eli kaukohakupalveluiden vaiheista. Kysymyksessä mainitun kaltaisia palveluja tarjosivat 1980-luvun puolivälissä käyttöön otettu valtakunnallinen kaukohakujärjestelmä Kauha ja 90-luvulla toiminut koko Euroopan kattanut digitaalinen hakujärjestelmä ERMES.
Ensimmäiset henkilöhakujärjestelmät olivat yritys- ja kiinteistökohtaisia langallisia järjestelmiä. Seuraavassa vaiheessa kehitettiin hakuperiaatteeltaan langattomia kiinteistöittäisiä henkilöhakujärjestelmiä. Kiinteistöittäisten hakujärjestelmien jälkeen otettiin käyttöön alueelliset ja valtakunnalliset kaukohakuverkot. HPY käynnisti 450 MHz:n taajuusalueella toimineen alueellisen henkilöhakuverkon Hakunet vuonna 1978. Sen palvelualue kattoi aluksi pääkaupunkiseudun. Sittemmin kaikkien Finnet-yhtiöiden rakentamat Hakunet-verkot kytkettiin yhteen.
Sonera otti vuonna 1985 käyttöön 150 MHz:n taajuusalueella toimineen valtakunnallisen kaukohakujärjestelmän (Kauha). Soneran kaukohaku toimi siten, että yhteyttä haluava tilaaja valitsi ensin suuntanumeron 948 ja sitten hakulaitteen tilaajanumeron. Hakusanoma ohjautui ensin Lahdessa sijainneeseen hakujärjestelmän keskukseen ja sen kautta eri puolilla maata sijainneiden tukiasemien kautta haetun henkilön hakulaitteeseen. Hakulaite antoi äänimerkin, ja haettu henkilö sai puhelinnumeron tai yksinkertaisen aakkosnumeerisen tekstiviestin.
Vuonna 1992 aloitti toimintansa Soneran operoima 169 MHz:n taajuusalueella toiminut Euroopan kattava digitaalinen hakujärjestelmä ERMES (European Radio Message System). Sen palveluvalikoima oli laaja, alkaen yksinkertaisista perushakupalveluista monipuolisiin tekstiviestien välityspalveluihin saakka. Viestien maksimaalinen pituus oli peräti 9 000 merkkiä, joten pitkät viestit piti lähettää tietokoneella. ERMES ja muut hakujärjestelmät olivat palveluiltaan yhteensopivia NMT- ja GSM-järjestelmien kanssa.
Soneran kaukohakupalveluiden tilaajamäärä vähentyi tasaisesti 1990-luvulla, koska tilaajat siirtyivät GSM-verkkojen tilaajiksi. Tästä syystä Sonera päätti lopettaa kaukohakupalvelunsa vuoden 2001 loppuun mennessä.
Kommentit
Olihan noita vastaajapalveluita silloin olemassa. Myös raahattavia "kännyköitäkin", NMT-450 ja NMT-900 (1987) ja tietenkin ARP (aina vuoteen 2000 asti) oli käytössä jo ennen 90-lukua.
Työpaikkani ensimmäiset kännyköiden edeltäjät 80-luvulla olivat puhelimenhaltijan autossa kiinteästi, ja niitä sanottiin autopuhelimiksi. Muutamat eniten kotimaan työmatkoja tekevät saivat niitä työvälineikseen (ja/tai statussymboleiksi).
Oli myös LA-puhelimia autoissa. Ne tarvitsivat pitkän piiskan eli antennin, eikä toimintasäde ollut vallan pitkä. Jotkut yrittäjät käyttivät niitä. Aikoinaan oli myös ULA-taksi. Se oli kai vähäiseksi jäänyt yritys taksien tilaamiseen UL-aalloilla toimivan välityskeskuksen kautta. Sitten on tietysti sota-aikainen kyynelradio, joilla pidettiin yhteyttä kaukopartioihin.
1930-luvulla sähköpostilla tarkoitettiin kaukokirjoittimella toimivaa järjestelmää. Se kai ei ehtinyt saada laajaa käyttöä.
Kaukokirjoitin eli telex (teleksi) oli myös Suomessa muutaman vuosikymmenen ajan hyvinkin laajassa ammattikäytössä. En tosin koskaan kuullut sitä sanottavan "sähköpostiksi", eikä se yleistynyt vielä 1930-luvulla.
https://www.kirjastot.fi/kysy/kaukokirjoitinten-teleksi-telex-historia-…
Digitoiduista 1930-luvun sanoma- ja aikakauslehdistä löytyi pari sähköposti-osumaa teksteistä joissa kuvailtua järjestelmää kutsuttiin yleisemmin putkipostiksi.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/putkiposti
Nykysuomen sanakirjan aineistosta suuri osa on kerätty juuri 30-luvun julkaisuista, ja sanakirjaan päätyi kymmenittäin sähkö-alkuisia yhdyssanoja - ei kuitenkaan sähköpostia.
Kommentoi vastausta