Oliko konsepti aikakonesta keksitty jo ennen H. G. Wellsin romaania?

Ajatus aikamatkailusta ei ollut enää uusi Wellsin romaanin ilmestyessä 1895. Wells ei ollut myöskään ensimmäinen, joka fiktiossa käytti hyväkseen laitetta ajassa matkaamisen mahdollistamiseksi. Tästä saa kunnian Edward Page Mitchellin kirjoittama tarina The clock that went backward (1881), jota on pidetty myös ensimmäisenä aikamatkailun pääteemaksi nostavana fiktiivisenä kertomuksena. Mitchellin "aikakone" on kaappikello; kun kello kulki taaksepäin, myös aika kulki takaperin, ja näin siirtyminen ajassa tuli mahdolliseksi. Samaa yksinkertaista ideaa hyödynsi Lewis Carroll kirjassaan Sylvie and Bruno (1889).

Mitchell ja Carroll eivät siis varsinaisesti tarjoa pohjaa aikamatkailun tieteelliselle selittämiselle fiktion keinoin - tällainen pioneerityö jää H. G. Wellsille, ja Paul J. Nahinin mukaan Wellsin teoksen merkittävin anti onkin juuri siinä. Myös Leena Tähtinen tunnustaa Wellsin ansiot kirjassaan Kuolleiden kanssa kassajonossa : tieteellistä aikamatkailua: "Ensimmäisen yleisesti tunnetun aikakoneen -- esitteli englantilainen H. G. Wells 1895 samannimisessä romaanissaan. Hänen aikakoneensa toimi vastaavalla periaatteella kuin pian esiteltävät 'nykyiset aikakoneet'. Wellsin vempain näet toteuttaa aikahypyn muokkaamalla aikaa fysikaalisilla ominaisuuksillaan. Kone kulki halki ajan kuin höyryjuna maalaismaisemassa."

Lähteet ja kirjallisuutta:
Jim Al-Khalili, Mustia aukkoja, madonreikiä ja aikakoneita
Paul J. Nahin, Time machines : time travel in physics, metaphysics, and science fiction
Leena Tähtinen, Kuolleiden kanssa kassajonossa : tieteellistä aikamatkailua