Oliko 1950 luvulla lupa lainata vain 3 kirjaa kerrallaan?

Lainaussäännöt ja niiden mukaiset lainattavien kirjojen enimmäismäärät ovat olleet kuntakohtaisia, joten yksiselitteistä ja kaikki kirjastot kattavaa vastausta kysymykseen on mahdotonta antaa. Esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjastossa lainattavien kirjojen määrän rajoittaminen päättyi vuonna 1951.

Yhdelle henkilölle kerrallaan lainattavien kirjojen määrä on luonnollisesti ollut suuresti riippuvainen kirjaston kirjakokoelman koosta. Kun Tampereella vuonna 1921 otettiin käyttöön kaksi lainauskorttia (toinen oikeutti saamaan kirjoja lainausosaston koko kirjavarastosta, toisella voitiin lainata vain tietokirjallisuutta), sai kummallakin lainata yhden kirjan. Vuodesta 1936 voitiin tietokirjallisuuskortilla lainata kerrallaan rajoittamaton määrä kirjoja. Yleiskortilla lainattiin edelleen vain yksi nidos, mutta vuoden lopulla tehdyn päätöksen mukaan silläkin voitiin lainata useampia osia samaa teosta. Nuorten ja lasten osastossa rajoitettiin kuitenkin yhtä aikaa lainattavien kirjojen määrä kolmeksi. Vuonna 1945 siirryttiin käyttämään yhtä lainauskorttia, jolla sai kerrallaan lainata neljä nidosta. Näistä sai vain yksi olla suorasanaista suomen- tai ruotsinkielistä kertomakirjallisuutta, paitsi jos kysymyksessä oli useampiosainen teos. Opintotarkoituksia varten voitiin kuitenkin myöntää opintokortti, jolla sai useita teoksia kerrallaan, myös kaunokirjallisuutta – ei kuitenkaan kymmentä nidosta enempää. Vuonna 1948 muutettiin lainaussääntöjä nin, että tavallisella lainauskortilla sai kerrallaan neljä nidosta, joiden laatua ei enää määritelty. Vuoden 1951 lainaussäännöissä ei lainattavien kirjojen määrää enää rajoitettu millään tavalla.

Lähde: 
Unto Kanerva & Marja-Liisa Peltonen, Tampereen kaupunginkirjasto 1861–1961