Olen yrittänyt jäljittää kahta runoa, jotka kuulin lapsena joskus 50-luvun puolivälin tienoilla. Niiden nimeä, tekijästä puhumattakaan, en tiedä. Molempien juonen muistan vain pääpiirteiltään, jotka kerron omin sanoin.
Runoista ensimmäinen kertoi pikkutytöstä, joka jätti äidilleen listan tekemistään kotitöistä. Ne hän oli hinnoitellut, ja merkitsi listaan, kuinka paljon äidin tulisi maksaa hänelle avusta eli mitä äiti on hänelle velkaa. Äiti vastasi siihen toisella listalla luetellen erilaisia asioita, joita on tehnyt – ja edelleenkin tekee – lapsensa hyväksi. Yhteenvetona listaan oli merkitty: tytär on velkaa äidille nolla markkaa.
Toinen runo taisi sijoittua eläinmaailmaan. Siellä joku oli löytänyt laatikon. Siinä yhdessä aprikoitiin puolelta jos toiseltakin, kuinka se avataan. Viisaita neuvoja annettiin monenlaisia, ylen päteviä. Laatikko jäi kuitenkin avaamatta monimutkaisen ongelman edessä. Runo päättyi toteamukseen, että laatikko olisi avautunut, kun kantta olisi nostettu vaan.
Olisin kiitollinen, jos joku voisi näistä hatarista juonen kuvauksista tunnistaa tahi muulla tavoin selvittää, kenen ja minkä nimisistä runoista on kyse sekä mistä niiden tekstin löytäisi.
Vastaus
Asiaa on selvitetty Suomen kirjastojen yhteisellä tieto-listalla, mutta kukaan ei tuntunut muistavan kyseisiä runoja. On mahdollista, että ne ovat peräisin jostakin koulun lukukirjasta tai lukemistosta.
Eräs kirjastolainen muisti Annika ja Maikki Metsäkedon levyttämän kappaleen "Ilman palkkaa" (alkup. Harlan Howard: No charge), joka muistuttaa tarinaltaan ensimmäistä runoa. Tämä on tosin vuodelta 1974, mutta se saattaa perustua johonkin vanhempaan tekstiin. Aiheesta on voinut kiertää vastaavia runoja tai versioita pitemmän aikaa.
Kommentoi vastausta