Olen saanut sen käsityksen, että siinä, miten nainen voi ottaa tyttönimen takaisin, on merkitystä sillä, onko avioliitto solmittu ja nimi sitä myötä vaihtunut ennen vai jälkeen vuoden 1986 lain, jolla mahdollistettiin naiselle oman sukunimen säilyttäminen avioituessa. Eikö sen lain aikana avioitunut muuten kuin avioeron yhteydessä voi ottaa tyttönimeä takaisin? Entä rinnastuvatko miehet tässä asiassa naisiin?
Vastaus
Sukunimen takaisin ottamista koskevat säännökset ovat muuttuneet useaan otteeseen.
Vuoden 1986 (694/1985) nimilain 10 § 2 kohdan mukaan sukunimi voitiin muuttaa uudeksi sukunimeksi, jos hakija selvitti, että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukaisena.
Oli siis mahdollista hakemuksella muuttaa avioliiton aikana sukunimeä, esim. ottaa tyttönimi takaisin, jos esitti sille perusteen. Hakemus tehtiin lääninhallitukselle (myöh. maistraatille) ja asiantuntijaviranomaisena toimi nimilautakunta.
Ennen vuoden 1986 nimilakia solmittuja avioliittoja koski lain 38 §:n mukainen ilmoitusmenettely:
”Vaimon oikeus ottaa takaisin sukunimensä
Jos puolisot on vihitty avioliittoon ennen tämän lain voimaantuloa, vaimolla on oikeus avioliiton aikana ottaa sukunimekseen se nimi, joka hänellä oli naimattomana ollessaan, ilmoittamalla siitä kirjallisesti sille maistraatille, jonka toimialueella hänellä on kotikunta tai väestökirjanpitokunta.”
Sanamuotonsa mukaan lainkohta koski vain naisia.
Ks. Nimilaki 694/1985 muutoksineen. Laki tuli voimaan 1.1.1986.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1985/19850694#L1
Lain historiaa ja taustaa voi tutkia tarkemmin esim. vuoden 1986 nimilakia koskevasta hallituksen esityksestä HE 236/1984. Ks. niteen sivulta 87 alkaen.
Kommentoi vastausta