Olen lukemassa Kaari Utrion kirjaa "Vehkalahden neidot". Kirjassa esiintyy hahmo, jota kutsutaan nimellä "suunna Brita". Nimi esiintyy aina tuossa muodossa, eli ei koskaan pelkkä Brita. Yhtä säännönmukaisesti suunna kirjoitetaan pienellä muutoin kuin virkkeen alussa, joten kyseessä tuskin on erisnimi. Mitä sana "suunna" tarkoittaa, onko se jotain murretta tai vanhahtava termi? Vaikka itse olen kasvanut entisen Vehkalahden kunnan alueella, termi ei ole minulle ainakaan murteesta tuttu.
Vastaus
Suunna tarkoittanee isoäitiä. Kaakkois-Suomessa termistä on kuultu versiot suuma ja suuna. Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kuviokudinmallia on yksi malleista nimeltään suunankirjat ja kotkalainen kollegani kertoi, että silloin hänen äitinsä (jonka sukua on kotoisin mm. Haapasaaresta ja Vehkalahden suunnalta) selitti sen tarkoittavan isoäitiä, suurnannaa/suurmammaa.
Kaari Utrio itse vastaa, että "Sana suunna tarkoittaa isoäitiä, mummoa. Oma isoäitini käytti sanaa omasta isoäidistään. Minulla on lapsesta lähtien ollut sellainen käsitys, että sana kuuluu itäisen Suomenlahden rannikon - Virolahden, Vehkalahden - kansankieleen, eräänlainen hellittelysana."
Kommentoi vastausta