Olen kuullut väitettävän, että Tove Jansson ennemmin oksensi kuin puhui suomea. Onko tämä totta?
Vastaus
Suomen puhuminen ei vaikuta olleen Janssonille erityisen vastenmielistä – ainakaan sen perusteella, mitä hän 5.6.1982 päivätyssä kirjeessään Maya Vannille toteaa: "Yksi kiva juttu on Tootin ehdotus että me (Vihdoinkin...!) alamme puhua suomea joka toinen päivä. Ilahduttavaa."
Lähde:
Tove Jansson, Kirjeitä Tove Janssonilta (toimittaneet Boel Westin & Helen Svensson; suomentaneet Jaana Nikula & Tuula Kojo)
Kommentit
Tuollainen repliikki oli Tove-elokuvassa, mutta ei Toven itsensä suuhun laitettuna vaan hänestä kerrottuna.
Akateemisen kirjakaupan entisen johtajan Stig-Björn Nybergin muistelmateoksesta Kirjatalossa (Otava 2017) jäi mieleen mm. kohtaus, jossa Tuulikki Pietilä eli mainittu Tooti puhuu Tove Janssonille suomea Nybergin tuotua tämän taksilla kotiin. Koska Nyberg itse on suomenruotsalainen, suomea selvästikään ei tuolloin puhuttu ainakaan hänen takiaan.
Svenska Ylen haastattelussa Birgitta Ulfsson kertoi, että Tove arkana häpesi huonoa suomentaitoaan. Lapsuuden kotikieli oli ruotsi, ja kesänviettopaikassa oli silloista Helsinkiäkin ruotsinkielisempi ympäristö. Perheen työnjaon mukaan vain äiti auttoi läksyjenluvussa, mutta riikinruotsalaisena Ham ei pystynyt tukemaan toisen kotimaisen kielen opettelussa.
Tuutin tausta oli suomenkielinen, mutta hän oli aloittanut koulutiensä Turussa ruotsinkielisessä koulussa.
Kommentoi vastausta