Olen kiinnostunut kirjaston historiasta ja löytänyt tietoa suomesta. miten saan selville mistä kaikki sai alkunsa kaikenkaikkiaan=länsimaisen kirjaston koko…

KIRJOITUKSEN, KIRJASTOJEN JA ARKISTOJEN ALKUVAIHEISTA LÄHI-IDÄSSÄ

Noin 7000 eKr. Kaksoisvirranmaata reunustaville tasangoille ja laaksoihin oli syntynyt kiinteää asutusta. Pari tuhatta vuotta myöhemmin Eufratin ja Tigriksen rannoilla oli kukoistavia suurehkoja kyliä ja niiden yhteenliittymiä, pieniä valtioita.
Maanviljelys oli kaiken perusta. Elettiin vaihdantataloudessa – rahaa ei tunnettu eikä tarvittu. Jos tarvittiin merkitä viljaruukkujen tai karjan määrää muistiin, käytettiin esimerkiksi savesta muotoiltuja esineitä tai keppejä, joihin lovettiin haluttu määrä koloja. Mutta vuosisatojen kuluessa yhteisöjen kasvaessa ja yhteiskuntarakenteen muuttuessa tarvittiin jo kehittyneempiä muistiinpanovälineitä.
Kylien ja syntyneiden ”kaupunkien” keskuksina olivat temppelit. Niihin kertyi uhrilahjoina omaisuutta – esimerkiksi viljaa, jota voitiin sitten lainata vaikkapa satonsa menettäneelle viljelijälle.
Temppelit toimivat myös kauppiaiden varastoina. Kauan aikaa he merkitsivät niihin jättämänsä viljaruukut savimöykkyihin piirtämillään yksinkertaisilla kuvilla, joista tunnistivat omansa. Mutta temppelien taloudellinen toiminta paisui vähitellen sellaisiin mittoihin, että paremmat keinot kirjanpitoon oli kehitettävä.
Kirjoitustaito syntyi Kaksoisvirranmaassa 3500-3200 eKr., samaan aikaan kuin valtiollinen kehitys alkoi.
Se oli maassa asuvien sumerilaisten kuvakirjoitusta, jossa oli aluksi 30 merkkiä, piktogrammia, lopulta noin 1000. Ne merkitsivät sitä, mitä esittivät: kalaa, härkää, viljaa, olutruukkua jne.
Mutta pian merkkejä alettiin yhdistellä ja ne muodostivat abstrakteja asioita, kuten nimiä. Samoihin aikoihin kehitettiin ns. rullasinetit, joilla kosteisiin savitauluihin pyöräytettiin kuvio, joka vastasi allekirjoitusta.
Kirjoitustaito levisi nopeasti ja laajalle Kaksoisvirranmaasta, jo noin 3100 eKr. se tunnettiin 1500 kilometrin päässä Egyptissä, missä se kehittyi eri suuntaan, hieroglyfeiksi.
Tärkein kirjoitusmateriaali oli kämmeneen mahtuva kostea savitaulu, johon merkit piirrettiin teroitetulla ruokopuikolla. Taulut kuivattiin sitten auringossa. Muita materiaaleja olivat vuosituhansien aikana eri kivilajit ja metallit, Egyptissä mm. papyrus.
Vuoteen 2800 eKr. mennessä savitaulut olivat suurentuneet lähes kaksinkertaisiksi, jolloin niihin mahtui tekstiä yli sata riviä. 300 vuotta myöhemmin merkit eivät enää näyttäneet kuvakirjoitukselta.
tarvittiin lisää ilmaisuja ja alkuperäiset kuvat saivat uusia merkityksiä – viljaa esittävä kuva merkitsi
syödä, ihmisen pää puhua, härkä työskennellä jne. Käytössä oli noin 2000 sanamerkkiä.
Vuoden 2000 eKr. tienoilla sanamerkit eivät enää olleet realistisia kuvia vaan abstrakteja merkkejä, joilla oli äännearvo. Nuolenpääkirjoituksesta oli tullut muinaisen sivistyneen maailman laajimmalle levinnyt kirjoitustapa, jolla voitiin ilmaista mitä tahansa ihmisen ajatuksia, myös muilla kielillä, jolloin merkit saivat uuden foneettisen merkityksen.
Yli 3000 vuotta nuolenpääkirjoitus säilyi käytössä – mahtavat sumerilaiset, akkadilaiset, babylonialaiset ja assyrialaiset valtakunnat levittivät sitä toinen toisensa jälkeen, kunnes aakkoskirjoitus vähitellen 1500-luvulta eKr. korvasi sen. Nuorin tunnettu nuolenpäillä laadittu teksti Kaksoisvirranmaassa on kirjoitettu vuonna 75 jKr.
Kirjoitustaito irroitti tiedon ajasta ja viestin ajasta ja paikasta, niitä ei tarvinnut enää säilyttää muistissa. Alkeelliset muistiinmerkitsemistavat eivät ennen pitkää riittäneet esimerkiksi kasvavien temppeleiden taloudenhoidossa. Kun asioita alettiin kirjoittaa savitauluille, täytyi niitä varten järjestää varastotila, arkisto.
Eblasta, Syyriasta löydettiin 1976 suuri arkisto, joka oli peräisin vuodelta 2500 eKr. Kysymyksessä ei ollut vain pelkkä arkisto vaan oikea kirjasto, jonka kokoelmiin kuului arkistomateriaalin lisäksi kirjallisuutta. Maailman vanhin tunnettu sanakirja löytyi kokoelmasta.
Irakissa sijainneesta Sipparista löytyi 1987 temppelin kirjasto 500-luvulta eKr. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen löytö, sillä ehjät ”kirjat” olivat yhä hyllyissä. Tavallisesti hyllyt oli rakennettu puusta ja siten aikojen kuluessa tuhoutuneet, mutta Sipparin kirjastossa ne olivat tiilisiä. Löydön perusteella kyettiin saamaan selville silloinen kirjastoluokitus. Eblassakin savitaulut olivat limittäin lattialla, joten sielläkin vallinnut arkistointijärjestelmä tunnetaan.
Kaksoisvirranmaan historian merkittävin kirjasto sijaitsi Ninivessä, Assyrian viimeisten kuninkaiden Sanheribin (704-681 eKr.), Assarhaddonin (681-669 eKr.) ja Assurbanipalin (668-630 eKr.) pääkaupungissa. Varsinkin Assurbanipal tunsi enemmän vetoa kirjallisuutta kuin sotimista kohtaan.
Hän rakennutti jättimäisen kirjaston – maailman ensimmäisen ”kansalliskirjaston”, johon pyrki kokoamaan kaiken assyrialais-babylonialaisen kirjallisuuden.
Assurbanipal antoi henkilökohtaisesti yksityiskohtaisia ohjeita kirjeissään kirjallisuuden keräämiseksi. Kirjastoa kehitetttiin myös ottamalla uusia, parannettuja painoksia vanhoista käsikirjoituksista. Niiden lopussa mainittiin säännöllisesti, että ne oli valmistettu Assurbanipalin henkilökohtaiseen käyttöön. Eli kyseessä olivat eräänlaiset nykyaikaiset Ex Librikset.
Kirjaston kokoelmiin kuului kymmeniä tuhansia savitauluja, vahatauluja, papyruksia ja nahalle kirjoitettuja kaunokirjallisia teoksia, hallinnollisia ja juridisia asiakirjoja ja kirjeitä, astronomisia ja astrologisia tekstejä, uskonnollisia hymnejä ja rukouksia, filosofisia tutkielmia, matemaattisia ja lääketieteellisiä julkaisuja
Niniven valtavassa kirjastossa eivät kaikki teokset säilyneet ehjinä, koska elokuussa 612 eKr. valloittajat yrittivät tuhota kaiken rikkomalla savitauluja järjestelmällisesti. Onneksi riehuva tulipalo esti täydellisen hävityksen. Lisäksi tulipalon kuumuudessa monet savitaulut paistuivat säilyviksi.
Arkeologisissa kaivauksissa yli 2400 vuotta myöhemmin, 1800-luvun puolivälissä, raunioista löytyi
30 000 savitaulua.
Mesopotamialaiseen kirjastoon ei voinut vahingosa eksyä, koska sellaisen ovenpieliä vahti myyttinen kalaihminen Oandes. Tämä viisauden jumala oli tarun mukaan tuonut tiedon ihmisille ja toimi siten vahtimestarin toimensa ohella kirjastologona.

Muinaisessa Egyptissä arkistot sijoittuivat myös temppeleihin. Niistä ei tiedetä juuri mitään ennen kuin kreikkalais-roomalaiselta ajalta (321 eKr. -). Kuuluisin ja maailman suurin kirjasto - oli ptolemaiosten perustama Aleksandrian kirjasto. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään yksittäinen kirjasto vaan useita kirjastoja.

Aiheesta enemmän:

Jaakko Frösén: Aleksandrian kirjastot. Tieteessä tapahtuu 8/1999 http://www.tsv.fi/ttapaht/tieteess.html
Kaj Öhrnberg: Aleksandrian kirjasto ja arabit. Tieteessä tapahtuu 5/2001
http://www.tsv.fi/ttapaht/tieteess.html

Aleksandrian uuden kirjaston kotisivu:
http://www.bibalex.gov.eg/

Niniven kirjastoa tutkii Helsingin yliopistossa professori Simo Parpolan johtama kansainvälinen Niniven arkistot-projekti.
Simo Parpola: Niniven tuhannet sirpaleet. Tiede 2000 5/1986
Kirjastolehti 7-8/1987. S.Parpolan haastattelu.
Kirjoituksen synnystä:
Unesco Kuriiri 5/1995

Jaakko Frösén: Obodianoksen testamentin tarina Tieteessä tapahtuu 1/2000
(Petran hiiltynyt papyrusarkisto 500-luvulta jKr.)
http://www.tsv.fi/ttapaht/tieteess.html ja http://foto.hut.fi/research/projects/FJHP/Sivut/projekti.htm

Aiheeseen liittyviä kirjoja Helsingin kaupunginkirjaston ja pääkaupunkiseudun kirjastoissa:
Claiborne, Robert: The Birth of Writing. Time-Life 1974.
Jackson, Donald: Skrivkonstens historia. Paul Frisch 1981.
Muinainen Egypti. Hetki ikuisuudesta. Näyttelyluettelo. Tampereen taidemuseo 1993.
Otavan suuri maailmanhistoria 2. Jokilaaksojen valtakunnat. Otava 1982.