Olen joskus lukenut, muistaakseni Paavo Haavikolta seuraavan ajatuksen: kun historioitsija tietää mihin on menossa, hän on väärässä / hän menee harhaan.
Muistaako kukaan mistä teoksesta ajatus voisi olla, ja oliko se ylipäänsä Haavikko, joka ajatuksen esitti (jos kyseessä ei ole Haavikko, veikkaisin Joseph Brodskya)?
Vastaus
Kyllähän tuo kovasti haavikkomaiselta ajatukselta kuulostaa. Se saattaisi olla peräisin julkaistuista päiväkirjoista tai muistelmista, tai sitten jostakin Haavikon haastattelusta tai lehtikirjoituksesta.
Yhtenä vahvimmista ehdokkaista mieleen tulee Kahden vuoden päiväkirja, jossa – pääasiassa Heikki Ylikankaan ja Haavikon Nuijasota-teosten vastakkainasettelun pohjalta – Haavikko moneen otteeseen kritisoi historiantutkijoiden harhaanjohtavia ennakkokäsityksiä, tähän tapaan:
” -- tähänastinen tutkimus ei ole kuunnellut aikakauden antamia tietoja tarkasti, vaan on käyttänyt ennaltapäättelyn menetelmää. Ripustanut ensin pyykkinarun ja sitten tapahtumat sen varaan kuivumaan. Sillä tavalla saadaan kyllä tutkimukseen johdonmukaisuutta, mutta ei kovin paljon kattavaa todenmukaisuutta.”
Paavo Haavikon aforismikirjoista ei kysymääsi sitaattia löytynyt. Kirjan Traktaatit alussa on ajatelmia juuri historiasta ja historiankirjoituksesta, mutta ajatusta näillä sanoilla ei ollut.
Kommentoi vastausta