Olen etsimässä kaunokirjallisuudesta esimerkkejä henkilöhahmoista, jotka olisivat tulleet tunnetuiksi taipumuksestaan juoruilla, tai teoksista, joissa…

Tässä ensin omaan kokemukseen perustuvia esimerkkejä:

Choderlos de Laclos. Vaarallisia suhteita. Otava 2000
- Historiallinen teos, joka perustuu juoruiluun

Austen Jane. Ylpeys ja ennakkoluulo.
- Melkein kaikissa Austenin teoksissa on joku juoruileva täti

Torgrim Eggen. Pärstäkerroin. Gummerus 2006.
- Uusi norjalainen teos, jossa poliitikkojen ja lehdistön juoruilua.

Juoruilu on asiasana, jota voi käyttää myös kaunokirjallisuuden haussa esim. Helmetissä. Sanahakuun kirjoitetaan peräkkäin juoruilu kaunokirjallisuus. Tuloksesta ilmenee, että tätä aihetta on käsitelty lähinnä nuortenkirjallisuudessa. Aikuisten kirjoja ovat seuraavat:

Agnello Hornby, Simonetta, Mantelinpoimija / Simonetta Agnello Hornby ; suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
Helsingissä : Otava, 2006 (Keuruu : Otavan kirjapaino)

Schmidt, Johan. Reality show / Johan Schmidt ; käsikirjoituksesta suomentanut Veijo Kiuru. Helsinki : Tammi, 2006

Rhodes, Pam, Whispers / Pam Rhodes. London : Hodder and Stoughton, 2000

Suomalaisista kaunokirjallisuuden klassikoista löytyy mehevä kuvaus juoruista ja niiden vaikutuksista Maiju Lassilan teoksesta Tulitikkuja lainaamassa.

Juoruileva kaunokirjallisuus on myös kirjallisuustieteen tutkimuskohteena. Tutkija on amerikkalainen Patricia Meyer Spacks. Häneltä esimerkiksi teos Gossip. Meyer Spacksin kirjoja on saatavissa Helsingin yliopiston kirjastosta.

Kiinnostava suomalainen teos juoruista on seuraava :

Koskinen Ilpo. Juorut arkielämässä. Yliopistopaino 2000.

Koskinen viittaa teoksessaan Riitta Jallinojan kirjaan Moderni säädyllisyys, jonka viimeisessä luvussa esitetään joitakin huomioita juoruista kirjallisuudessa.

Jallinoja Riitta. Moderni säädyllisyys. Gaudeamus 1997.

Molemmat em. kirjoista ovat saatavissa kaupunginkirjastossa.

http://www.helmet.fi/