Nimien Minja, Vanja, Suvi, Sofi, Mirella ja Marina merkitykset ja alkuperät? Kiitos!

”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) osaa kertoa nimien merkityksistä ja alkuperistä. Tässä siis tietoa kysymistäsi nimistä:

Nimen ”Minja” alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Se saattaa olla muunnelma joko nimistä ”Mina” tai hiukan samalta muistuttavista nimistä ”Ninja”, ”Pinja” ja ”Tinja”. ”Mina” on lyhennelmä nimestä ”Vilhelmina” tai muista ”-mina”-loppuisista nimistä. ”Vilhelmina” on johdettu muoto vanhasta saksalaisesta miehennimestä ”Vilhelm”, jonka merkitys on ’lujatahtoinen kypäränkantaja’. ”Ninja” on muunnelma portugalilaisesta nimestä ”Nina”; sillä ei liene mitään tekemistä japanilaisten salamurhaajaninjojen kanssa. ”Pinja” on peräisin männynsukuisesta pinjapuusta. Se ja ”Tinja” saattavat olla myös vain muunnelmia muista vastaavista nimistä. Vaihtoehtoisesti ”Tinja” saattaa olla muunnelma nimestä ”Tiina” tai perustua kreikkalaisperäiseen nimeen ”Fotaine” (’valoisa, valaistu’). ”Tiina” on nimen ”Kristiina” lyhentymä, joka perustuu miehennimeen Kristian, jonka alkumerkitys puolestaan on ’kristitty’.

Etunimi ”Suvi” on ihan suomalaista alkuperää ja tullut yleiskielen ’kesää’ merkitsevästä sanasta. Nimistöntutkija Eero Kiviniemi on havainnut, että monet Suvi-nimiset ovat syntyneet kesällä, joten ilmeisesti ihmiset liittävät siihen yleiskielen merkityksen.

”Sofi” on lyhentymä nimestä ”Sofia”, joka puolestaan perustuu kreikan sanaan ”sopheia”. Sen merkitys on ’viisaus’.

”Mirella” on italialaistaustainen versio nimestä ”Mireille”, joka perustuu ilmeisesti latinan sanaan ”mirari”. Sen merkitys on ’ihailla’. Mahdollista on myös, että nimi on kehittynyt nimestä ”Mirabel” tai ”Mirabella”, jonka merkitys on ’ihailtava, ihastuttavan kaunis’.

Etunimestä ”Marina” on kaksi vaihtoehtoista teoriaa. Se voi olla muunnelma nimestä ”Maria”, joka lienee alkuperältään heprealainen. Merkityksen on tulkittu olevan ’toivottu lapsi’, ’näkijätär’ tai ’herratar’. Toinen vaihtoehto on, että ”Marina” olisi naispuolinen vastine latinalaiselle miehennimelle ”Marinus”, jonka merkitys on ’merellinen, merestä nouseva’. Kyseessä on hyvin vanha nimi, sillä ”Marina” oli käytössä jo antiikin Roomassa, eikä siksi ole ihmekään, että varma alkuperä on kadonnut historian hämäriin.

Nimestä ”Vanja” kertoo Pentti Lempiäisen ”Nimipäivättömien nimipäiväkirjassa” (WSOY, 1989), että se on venäläinen ja myös Karjalassa käytetty hellittelymuoto nimestä ”Ivan”, joka taas perustuu nimeen ”Johannes”. Sen merkitys on ’Jumala on armollinen’.