Näyttäisi siltä että käsite "raudan maku" on tuttu kaikille. En kuitenkaan ole nähnyt ihmisten nuoleskelevan rautaa. Siksi kysynkin, että miksi "kaikki tietävät" sanan? En myöskään ole nähnyt äitien opettavan lapselleen että "tältä rauta maistuu".
Monet kielet käyttävät käsitettä "metallin maku" samaan asiaan.
Koska oli ensimmäien kerta kun sana esiintyi? Oliko se mahdollisesti jo ennen kuin tiedettiin että hemoglobiinissa on rautaa?
Vastaus
Se, mitä nimitetään "raudan mauksi", on tarkalleen ottaen veden ja hapen vaikutuksesta hapettuneen raudan eli ruosteen makua. "Kaikille tuttuna" käsite lienee luultavimmin peräisin niiltä ajoilta, joina elintarvikkeet olivat kuljetuksen ja säilytyksen aikana nykyistä alttiimpia vieraille mauille käytettyjen astioiden ja niissä esiintyneiden puutteiden ja vikojen vuoksi.
"Kun maitoa joudutaan kulettamaan usein pitkiäkin matkoja, on tärkeää että sitä warten on tarkotuksenmukaiset kuletusastiat. Nykyään käytetään miltei yksinomaan tinatusta teräspellistä walmistettuja kuletusastioita. -- Tärkeää on, ettei astian tinauksessa ole epätasaisuutta, joihin tarttuu likaa ja maidonjätteitä, ja ettei tinaus ole kulunut tahi astia ruosteinen, koska maito saa siitä helposti pahan sivumaun (metallin maku, ruosteen maku, kitkerä). – Aura 15.1.1916
" -- ruoste waikuttaa turmelewasti maitoon. Ruoste kun liukenee hywin helposti maidossa ja antaa siihen ruosteen makua, joka meijereissä sitten jää myöskin woihin ja siten alentaa woin arvoa." – Salmetar, 4.5.1909
Rautaa (ja ruostetta) toki maisteltiin jo ennen kuin hemoglobiinia oli vielä löydettykään (1840):
Kuopion kunnanlääkäri Emanuel Elfvenberg törmäsi 1700-luvun lopulla Iisalmen Kiurujoen varrella ehtymättömään lähteeseen, joka pulppusi rautavettä ja levitti ruostetta ympäristöönsä. Paikkakuntalaisten mukaan lähteen vedellä oli ihmeitä tekevä, parantava voima. Lähteen vesi tutkittiin ja sen havaittiin olevan poikkeuksellisen rautapitoista ja vetävän vertoja ulkomaiden kivennäis- ja terveysvesilähteille. Löydetty "brunn" (kaivo, lähde) päätettiin sen vuoksi saattaa yleiseen tietoisuuteen ja iisalmelaiselle terveyslähteelle alkoi virrata horjuneelle terveydelleen parannusta toivovia läheltä ja kaukaa.
"Runni-vesi jätti jo ensi siemauksella suuhun selvän ruosteen maun -- . -- Vanha Runni on läpikäynyt puolisentoistasadan vuoden yleisessä käytännössä oloaikanaan käänteen tehneet kehitysvaiheensa. Lähde on tosin edelleenkin sama maan salaperäisistä kemiallisista laboratorioista ehtymättömänä pulppuileva hete kuin ennenkin ja sen ruostevesi samaa raikasta ja raudalta maistuvaa 'runnia' kuin toistasataa ajast'aikaa aiemminkin -- " – Santeri Rissanen, Runnin vaiheita (Vapaussodan invaliidi, 2/1938)
Kommentoi vastausta