Naisella on tyttö ja miehellä poika. Nainen ja mies menevät naimisiin. Heillä ei ole siis yhteisiä lapsia. Myös tyttö ja poika menevät naimisiin ja tyttö hehkuttaa lehdissä, että menin naimisiin velipuoleni kanssa. Menikö? Minun mielestä ei. Eikö silloin ole velipuoli, jos toinen vanhempi on yhteinen.
Miten on?
Saako velipuolen kanssa muuten mennä naimisiin?
Odotan vastaustanne.
Vastaus
Suomen avioliittolaki sanoo näin:
"7 § (16.4.1987/411)
Kukaan ei saa mennä avioliittoon isänsä, äitinsä, näiden vanhempien tai muun suoraan takenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa eikä lapsensa, lapsenlapsensa tai muun suoraan etenevässä polvessa olevan sukulaisensa kanssa.
Sisarukset ja puolisisarukset eivät saa mennä keskenään avioliittoon.
8 § (20.1.2012/23)
8 § on kumottu L:lla 20.1.2012/23.
9 § (16.4.1987/411)
Avioliittoon eivät saa mennä keskenään ne, joista toinen on toisen veljen tai sisaren jälkeläinen, ellei oikeusministeriö erityisistä syistä anna siihen lupaa.
9 a § (20.1.2012/23)
Mitä 7 ja 9 §:ssä säädetään, sovelletaan myös, kun sukulaisuussuhde on syntynyt adoption seurauksena." Finlex
Avioliittoon eivät siis voi mennä sisarukset, puolisisarukset, serkukset eivätkä samaan perheeseen adoptoidut lapset.
Jos uusperhe on syntynyt lasten ollessa jo varsin isoja, eivätkä vanhemmat ole adoptoineet toistensa lapsia, eivät nämä ole lain mukaan sukua keskenään.
Kommentit
"Avioliittoon eivät siis voi mennä - - serkukset"
Milloin tämä on muuttunut? Erään luokkatoverini vanhemmat olivat ensimmäisiä serkkuja keskenään. Maalaiskylässä perheet ja sukulaisuussuhteet tunnettiin pitkältä ajalta.
Tiedän useita serkuksia, jotka ovat menneet naimisiin keskenään. Onko tosiaan muuttunut jossain vaiheessa?
Oman lukemisen ymmärtämiseni mukaan siteeratussa lain kohdassa ei näyttäisi olevan kieltoa serkusten naimisiin menolle. Tuossa yläpuolella Espoon kirjastonhoitajan kommentti siteeratun lakitekstin jälkeen saattaa sekoittaa.
https://www.minilex.fi/a/avioliitto-sukulaisen-kanssa
Serkun kanssa saa yksiselitteisesti
solmia avioliiton.
Kun itse toimin erikoiskirjsstonhoitajana Helsingin kaupunginkirjastossa oikeudellisiin kysymyksiin ei pidetty suotavana vastata ja ihan syystä. Virhetulkintoja pitää välttää.
Kommentoi vastausta