Muistelimme lukioaikaisia (1950-luvulla) yrjö Jyrinkosken lukiovierailuja. Itse muistan minuun syvän vaikutuksen tehneen Edgar Allan Poen Kello-runon. Mieheni kertoo kuulleensa kellojenalajasta kertovan runon, jossa oikean soinnun saadkseen, valaja uhrasi poikansa. Tämä esitys oli Tampereen lyseon lukiossa ja minun muistoni on Kokkolan Yhteislyseosta.
Mielenkiinnolla odotan, jos tämä valajan uhraus -runo löytyy.
Vastaus
Lapsensa uhraavasta kellonvalajasta runoili Uuno Kailas. Ensimmäinen versio runosta ilmestyi nimellä Kellonvalaja : pääsiäislegenda Suomen kuvalehden numerossa 15-16/1927. Lopullisessa muodossaan runo – nyt nimeltään Kellojen legenda – julkaistiin Kailaan kokoelmassa Uni ja kuolema (1931). Molemmissa versioissa lapsi on tyttö – ei poika.
Kellojen legendan dramaattinen loppuhuipennus kuuluu näin:
"Veti syliinsä tyttären / ja suuteli, silmät peitti / ja – sulavaan vaskeen heitti. / Se armaan ahmaisi sähisten. // Miten alkoi, taivas ties, / sinä päivänä malmi elää. / Te kuulette, kuinka se helää. / Se mies oli ehtoolla hullu mies." (Uni ja kuolema, s. 89)
Kommentit
Muistan tuon runon. Kyyneleet valuivat, kun sitä luin.
Kommentoi vastausta