Moro, kaksi kysymystä. 1) etsin kirjaa, jossa on humoristisesti kuvailtu tavallisten ihmisten elämäkertoja Suomessa novellimuodossa, olisiko Arto Paasilinnaa? 2) Miten entisaikoina ennen maalikameroita selvitettiin hyvin tiukkojen juoksukisojen voittaja? Riittikö naru jonka ylitti? Satasella Pariisissa voittaja selvisi 5 sekunnin tuhannesosalla, jota ei ihmissilmä kyllä erota.
Vastaus
Kaivatun kaltainen humoristinen elämäkertoja novellimuodossa sisältävä kirja saattaisi olla Turkka Hautalan Kansalliskirja.
Maalinauhakaan ei ennen kameroiden käyttöönottoa aina riittänyt kiistattomasti selvittämään voittajaa. Lopullisen ratkaisun tekeminen saattoi jäädä maalituomarien näkemyksen varaan. Hyvän esimerkin tulkinnanvaraisesta lopputuloksesta tarjoaa vuoden 1932 Los Angelesin olympiakisojen 100 metrin juoksun äärimmäisen tasainen loppukilpailu: " –– vielä selvemmin muistuu mieleen mustien amerikkalaisten syöksy kärkeen, ensin [Eddie] Tolanin jo ennen puolimatkaa ja sitten [Ralph] Metcalfen, jonka tämä vauhti kiidättää muita pitemmälle maalinauhan tuolle puolen. Mutta kumpi voitti? Tuomarien ilmoitus hetken kuluttua lankeaa Tolanin hyväksi, mutta kokeneetkin lehtimiehet ovat varmoja siitä, että tuli vikapisto tuomiossa. Epäilykset haihtuivat kuitenkin, kun myöhemmin kehitetty 'Kirbyn kaksisilmäisellä' filmikameralla otettu kuva vahvisti Tolanin voittaneen kaksi tuumaa –– ." (Olympialaiskisat Los Angelesissa 1932, s. 96)
Tolan Wins Historic 100m Gold in Los Angeles 1932 (olympics.com)
Is the winner Metcalfe or Tolan? - Los Angeles Public Library Photo Collection - Tessa: Photos and Digital Collections (lapl.org)
Saman ajan juosseiden Tolanin ja Metcalfin paremmuusjärjestyksen silmämääräisen arvioinnin hankaluutta havainnollistaa oivallisesti Los Angelesin kirjaston valokuvakokoelmasta löytyvä otos, jonka mukaan aivan hetkeä ennen maalilinjaa Metcalfe näyttää olevan edellä (hänen jalkansa näkyy jo maaliviivan "paremmalla" puolella). Maaliintulojärjestys määräytyy kuitenkin sen mukaan kuin juoksijain vartalon jokin osa – lukuunottamatta päätä, käsivarsia, sääriä tai jalkoja – koskettaa maaliviivan ajateltua pystysuoraa tasoa (Fokus urheilu. 1, s. 477).
Kommentoi vastausta