Monissa taideteoksissa kuolema ja seksuaalisuus liitetään yhteen. Mistä se johtuu? Onko sille tieteellistä perustetta? Liittävätkö kuoleman ja seksuaalisuuden…

Kuolema tai kuolevaisuus on teema, joka todella esiintyy fiktiivisessä kerronnassa usein yhdistettynä seksuaalisuuteen. Esimerkiksi Michael Cunninghamin teoksessa Tunnit (1998) hyödynnetään kuoleman ja seksuaalisuuden yhteyttä tavalla, joka perustuu Virginia Woolfin tuotantoon ja erityisesti Mrs. Dalloway (1925) -teoksen vapaustematiikkaan. Woolfille vapaus on lähellä kuolemaa ja seksuaalisuutta, aistillisuutta ja sisäistä minuutta. Varhaisena feministinä pidetty Woolf tappoi itsensä vuonna 1941.

Seksuaalisuuden ja kuoleman liitto esiintyy myös Vladimir Nabokovin, Leo Tolstoin, Gustave Flaubert, Charles Baudelairen, Honore de Balzacin, J. W. Goethen ja Choderlos de Laclos´n teoksissa, ulottuen romaanikirjallisuuden alkuvuosiin ja sitäkin pidemmälle. Myös kotimaisessa kirjallisuudessa aihetta ovat hyödyntäneet esimerkiksi Minna Canth, Anja Snellman ja Monika Fagerholm, joiden teoksissa seksuaalisuus ilmentää kuolemanhalua, kuolemanvaaraa tai johtaa kuolemaan, joko moraalisesti tai todellisesti. Kyseessä siis ei ole vain maskuliiniseen maailmankuvaan liittyvä teema.

On kuitenkin totta, että kuoleman ja seksuaalisuuden yhteyttä on tutkittu usein naisten vapauteen ja moraaliin liittyvien kysymysten kautta. Tätä voidaan sikäli pitää luonnollisena, että 1800-luvun realismista alkaen yksi kirjallisuuden keskeisistä aiheista on liittynyt porvarillisen yhteiskuntajärjestyksen tutkimiseen ja kuvaamiseen, jossa naisten asema ja rooli on keskeinen. Taidehistorioitsija Charles Harrisonin mukaan (porvarilliset) miehet ovat olemassa vain, jos heillä on nainen, jota katsoa.

Jotkut tutkimukset myös katsovat, että seksuaalisen (feminiinisen) ja kuoleman liitto on sikäli luonnollinen, että juuri naiset asettuvat alttiiksi kuolemalle synnyttäessään. Yli puoli miljoonaa naista kuoli vuonna 2005 synnytykseen YK:n väestörahaston vuosiraportin mukaan. Seksuaalisessa kanssakäymisessä tarttuvat taudit aiheuttavat monet hedelmättömyyttä, jota edelleen pidetään naiselle epäluonnollisena tilana. Näitä seksuaalisuuden seurauksia pelkäämättömän naisen on monessa kulttuurissa koettu uhmaavan kuolemaa ja luonnollista yhteiskuntajärjestystä.

Myös taidehistoriassa kuolema ja seksuaalisuus liittyvät vapauden ja tasa-arvon kysymyksiin. Memento mori -maalaukset muistuttavat kuolevaisuudesta ja sisältävät viittauksia lihallisuuteen. Nämä uskonnollisessa viitekehyksessä yleiset maalaukset peilaavat henkistä ja maallista maailmaa toisiinsa muistuttaen, että ihminen kuuluu lihalliseen, mätänevään maailmaan ja on Jumalan edessä yksin. Philippe de Champaigne, Francisco de Goya, John Everett Millais, Edvard Munch, Salvador Dalí ja monet muut ovat yhdistäneet maalauksiinsa kuoleman ja seksuaalisuuden elementtejä myös Memento mori -asetelmien ulkopuolella.

Populaarikulttuuri vilisee viittauksia seksuaalisuuteen ja kuolemaan siinä missä kirjallisuus ja maalaustaidekin. Neorealismin ajan Femme fatale -naiset perustuvat pitkään historiaan säkenöiviä mutta tappavia naisia, jotka edelleen seikkailevat sarjakuvissa, elokuvissa ja sanomalehtien otsikoissa.

Fiktiivisen eli keksityn kerronnan alueella voi olla harhaanjohtavaa puhua tieteellisistä perusteista, mikäli tieteellisellä tarkoitetaan mitattavia suhteita. Fiktio joka tapauksessa kuvaa todellisuutta - miten, siitä kiistellään aina Platonin Pidoista alkaen - ja taideteoreettista tutkimusta tehdään kaikista kuviteltavissa olevista taiteen muodoista. Miksi sitten kuolema ja seksuaalisuus esiintyvät niin laajalti taiteen historiassa toisiinsa liitettyinä? Kysymys on eksistentiaalinen ja vastattavissa vain jokaisen yksilön omasta maailmankuvasta riippuen.

Kertomakirjallisuutta: seksuaalisuus ja kuolema

Balzac, Honore de 1830: Sarrasine
Baudelaire, Charles 1857: Pahan kukkia
Canth, Minna 1895: Anna-Liisa
Fagerholm, Monika 1998: Diiva
Flaubert, Gustave 1857: Rouva Bovary
Goethe, J. W. 1774: Nuoren Wertherin kärsimykset
Kauranen, Anja (nyk. Snellman) 1981: Sonja O. kävi täällä
Laclos, Choderlos de 1782: Vaarallisia suhteita
Nabokov, Vladimir 1955: Lolita
Shakespeare, William ~1600: Hamlet
Tolstoi, Leo 1877: Anna Karenina
Woolf, Virginia 1925: Mrs. Dalloway

Lähteitä:

Global Finland: Köyhyys kasvattaa väestöä
http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=142276&nodeid=40…

Femme fatale
http://en.wikipedia.org/wiki/Femme_fatale

Lassila-Merisalo, Maria 2009: Faktan ja fiktion rajamailla. Kaunokirjallisen journalismin poetiikka suomalaisissa aikakauslehdissä. Jyväskylä Studies in Humanities 113.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19891/978951393539…

Nykytaiteen työpaja - Fakta ja fiktio
http://www02.oph.fi/etalukio/kuvataide/kurssi5/kappale4.html

Memento mori
http://en.wikipedia.org/wiki/Memento_mori

Platon: Pidot
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pidot_(Platon)

Harrison, Charles 2005. Painting the Difference. Sex and Spectator in Modern Art. University of Chicago Press, Chicago.