Mitkä sanat ovat suomenkielen alkuperäissanoja? Olen kuullut, että noin 65% suomenkielen sanoista olisi lainasanoja ja loput 35% olisi alkuperäissanoja. Etsin siis vastausta siihen, millaisia sanoja suomenkieleen on keksitty alunperin eikä niitä ole lainattu muusta kielestä?
Vastaus
Jouko Vesikansan toimittaman Nykysuomen sanavarat –kirjan mukaan suomen kielen vanhoja omaperäisiä sanoja ovat ne , jotka ovat peräisin vähintään kantasuomesta, eli ainakin 3000 vuoden takaa (WSOY, 1989). Sanoja on lainautunut ja lainautuu suomen kieleen, kuten kaikkiin muihinkin kieliin, eri aikoina jatkuvasti. Alkuperäisiä kantasanoja, jotka yhä kuuluvat kielemme jokapäiväiseen ydinsanastoon, on hyvin vähän.
Vanhimmat suomen kielen sanat, jotka siis olivat yhteisiä kaikille uralilaisille sukukielillemme, liittyvät kirjan mukaan ruumiinosiin ja fysiologisiin toimintoihin, luonnonympäristöön, sukulaisten nimiin, tulentekoon, keittämiseen ja metsästykseen. Ikivanhoja sanoja ovat esimerkiksi sanat emä, me, muna, nimi, pala, pesä, poski, päivä, sala, suksi, syli, te, tora, tuli ja äimä. Tätä nuoremmille, kantasuomalaisen ajan sanoille, ovat tyypillisiä mm. onomatopoeettiset eli ääntä jäljittelevät ilmaukset. Esimerkiksi sana huhu on alun perin tarkoittanut huutoa (lehmiä huhuillaan tai huhutaan).
Kommentit
Onpa jännittävä ajatus, että suomen kieleen olisi "keksitty" ihan omia sanoja joilla ei ole kytköksiä muihin kieliin. Ensi kuulemalta tulee mieleen vain erisnimistä (joskus lyhentämällä) muodostuneet sanat kuten heteka (teräsverkkopohjainen sänky) ja mono (hiihtokenkä), jotka ovat nykysanakirjoissakin asiallisina yleiskielen sanoina.
Minä olen joskus jostain lähteestä lukenut, että uusien sanojen keksiminen on kielten perusominaisuus, ilman sitä ei kieliä olisi olemassakaan.
Kielitieteessä uusien sanojen muodostusta nimitetään neologismiksi. Useimmat neologismit ovat muunnoksia tms. vanhoista sanoista mutta kielitiede tuntee myöskin tyhjästä nyhjäistyt neologismit.
Kommentoi vastausta