Mitkä ovat tällä hetkellä ne alueet maailmassa, jotka kärsivät liikakansoituksesta? Kuinka paljon esimerkiksi Suomen kokoisella alueella pitäisi olla väkeä, että alue kärsisi liikakansoituksesta? Miksi myös ihmiset eivät tunnu tajuavan sitä, että se ei mene poliittisten rajojen mukaan, että paljonko missäkin on väkeä, vaan ilmaston suotuisuuden mukaan? Esimerkiksi monet ajattelevat, että Saksassa on liikaa väkeä, koska siellä on yli 80 miljoonaa asukasta kun taas pinta-alaltaan samankokoisessa Suomessa vain 5 miljoonaa, ja että tämä on paljon parempi näin. Tuolla logiikallahan Suomessa pitäisi Inarin kunnassa olla eniten asukkaita, koska se on pinta-alaltaan suurin kunta.
Vastaus
"Liikakansoitus" on niin suhteellinen käsite, että sen yhteydessä on syytä käyttää verbiä "kärsiä" hyvin varovaisesti. Jos tutkii luetteloa maailman valtioiden väestötiheyksistä, kärjessä on joukko kaupunkivaltioita, joiden kohdalla tuskin kukaan puhuu liikakansoituksen ongelmasta. Macao ja Monaco ovat molemmat noin 20 000:lla asukkaalla neliökilometriä kohden ylivoimaisessa kärjessä, perässään Singapore ja Hongkong, jotka ovat alueeltaan jo huomattavasti laajempia. Kun listaa jatkaa, ensimmäinen aidosti liikakansoituksesta kärsivä maa lienee Bangladesh, jonka Suomen paljon pienemmällä alueella elää melkein 150 miljoonaa ihmistä eli yli 1000 neliökilometriä kohden. Myös Malediivien saarilla väestötiheys on samaa luokkaa.
Ns. vauraiden maitten listan kärjessä ovat Taiwan, Etelä-Korea ja Alankomaat, joka on Euroopan "normaalikokoisista" valtioista tiheimmin asuttu (397 as/km2). Kaikkien näitten maitten väestötiheys on suurempi kuin Intiassa (333) tai Kiinassa (137), joita yleensä ajatellaan liikakansoittuneiksi. Väestötiheyttä merkityksellisempää onkin väestön elintaso, puhtaan veden ja ilman laatu. Myös syntyvyyden määrä on tärkeä mittari, sillä monissa maissa väestömäärä ei juurikaan kasva, kun taas toisissa se on koko ajan rajussa kasvussa (kuten esimerkiksi Nigeriassa). Monessa tiheään asutussa maassa on suuria liki tyhjiä alueita, koska ne ovat ihmisen asumiselle niin hankalia. Esimerkiksi Egyptin noin 80 miljoonaa asukasta ovat pakkautuneet pienelle alueelle Niilin rannoille ja suurin osa maasta on käytännössä hiekka-aavikkoa.
"Liiallinen väestömäärä" on siis suhteellinen käsite, mutta karkealla tasolla voidaan todeta, että jos ilman sotien ja luonnonkatastrofien kaltaisia häiriötekijöitä ei ruoka tahdo riittää kaikille kansalaisille, asukasmäärä on resursseihin nähden liian suuri. Yleistykset ovat kuitenkin vaarallisia, koska luonnonvarat eivät ole jakautuneet tasaisesti ja sosiaalinen järjestelmä vaihtelee maasta ja alueesta toiseen. Jos Suomessa olisi sama väestöntiheys kuin Alankomaissa, meillä asuisi 132 miljoonaa asukasta. Asutusteknisesti se olisi mahdollista, mutta samalla on selvää, ettei Suomen luonnonvarat koskaan riittäisi niin suuren väestömäärän elättämiseen. Alankomaiden sijainti Euroopan keskellä on taannut sille suotuisamman ilmaston lisäksi olosuhteet, joissa yli 16 miljoonaa ihmistä elää tiheästi, mutta silti keskimäärin erittäin vauraasti. Omien luonnonvarojensa varassa Alankomaat ei kuitenkaan selviäisi sen paremmin kuin Suomikaan.
On tärkeää ymmärtää, että "liikakansoitus" on poliittinen termi, ei mikään luonnonlaki. Yleisesti ajatellaan, ettei Maapallo kykene ruokkimaan kunnolla edes nykyistä väkimäärää, mutta todellisuudessa ongelmana ei ole ruoantuotantokyky, vaan vauraitten maitten poliittinen haluttomuus jakaa voimavarat tasaisesti kaikille ihmisille. Tästä syystä köyhyys ja liikakansoitus ovat kytkeyksissä myös silloin, kun väkimäärä ei absoluuttisesti ole erityisen suuri.
Heikki Poroila
Kommentoi vastausta