Miten suomenkielinen kansa sai oikeutta Ruotsin vallan aikana Ruotsin kielisellä lainsäädännöllä.

Löysin professori emerita Aira Kemiläisen kirjoittaman kirja-arvostelun Kansallinen identiteetti Ruotsissa ja Suomessa 1600–1700-luvuilla. Siinä käsitellään ruotsalaisten ja suomalaisten identiteettiä, asemaa ja kielten asemaa Ruotsi-Suomessa. Selvää on, että virkakieli oli ruotsi ja näin ollen, jos ei taitanut ruotsin kieltä, oli vaikeuksissa. Tämä vaikuttaa olleen yleisesti haittana, sillä artikkelissakin mainitaan, että aika ajoin on esitetty vaatimuksia saada suomenkielisiä virkamiehiä tai tulkkeja, mutta ilmeisesti tuloksetta. Osa virkamiehistä toki oli suomalaisia alkuperältään ja heidän joukossaan on ehkä ollut sellaisia, jotka olivat suomen kielen taitoisia. 

Ruotsin vallan aika oli pitkä ajanjakso. Mirkka Lappalainen on kuvannut 1500-luvun ja 1600-luvun Suomea Ruotsin osana varsin mielenkiintoisesti. Suosittelen lukemaan nämä kirjat, jos aikakausi kiinnostaa: Susimessu : 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa ja Pohjolan leijona : Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632. Niissä kuvataan myös valtion hallinnon ja oikeuslaitoksen järjestämistä ja sen toimintaa Suomessa(kin).

Voidaan todeta, että suomalaisilla oli oikeuslaitoksen ja hallinnon edessä samat oikeudet kuin ruotsalaisilla, jotka olivat eurooppalaisen mittakaavan mukaan melko hyvät. Kemilä kirjoittaa: Ihmiset olivat 1600-luvun läänityksiä lukuunottamatta kruunun – ei kartanonherran – alamaisia ja kansan oloista yritettiin pitää huolta sääty-yhteiskunnan sitä estämättä. Ruotsalaiset ja suomalaiset olivat – nykyaikaisen käsityksen kannalta – lähes kansalaisia ja lain ja oikeusistuimien edessä tasa-arvoisempia kuin eurooppalaiset yleensä.