Miten sukunimet Suomessa ovat kehittyneet? Miksi Itä-Suomessa sukunimet ovat nen-päätteisiä kun Länsi-Suomessa ne ovat yleensä vokaaliloppuisia -la, -lo,-lä…

Jo ensimmäisissä kirjallisissa lähteissä 1300- ja 1400-luvuilta itäsuomalaisilla esiintyy sukunimiä ja ne voidaan sukututkimuksen keinoin todistaa vakaasti periytyviksi ainakin 1500-luvun puolimaista lähtien. Yleensä saman vanhan itäsuomalaisen sukunimen nimen kantajat ovat kaikki samaa sukua. Ilmeisesti periytyvyys on ollut itäsuomalaiselle, toisin kuin länsisuomalaiselle, nimijärjestelmälle jo syntyperäinen piirre.

Monissa tavallisimmissa suomalaisissa sukunimissä on pääte -(i)nen, mikä on ollut savolaismurteiden alueella yleistä jo satoja vuosia sitten. Esimerkiksi Suomen yleisin sukunimi Korhonen on vanha itäsuomalainen sukunimi. Vielä 1800-luvun puolivälin jälkeen suomenkielisiä sukunimiä oli melkein pelkästään itäsuomalaisilla talonpoikais- ja työläissuvuilla.

Hyvin monet länsisuomalaiset sukunimet ovat peräisin talojen nimistä. Talonnimeä käytettiin myös asukkaiden lisänimenä, ja sitä kautta siitä tuli sukunimi. Esim. sukunimi Markkula on syntynyt siten, että on nimetty talo liittämällä -la-johdin Markku-nimisen isännän nimeen ja tästä nimestä on tullut myös talon asukkaista käytetty lisänimi ja sitä myötä heidän sukunimensä.

Lähteet:

- Paikkala, Sirkka: Sukunimet sukututkimuksessa Suomen Sukututkimusseura.
- Paikkala, Sirkka: Kansallisten sukunimien nousu Suomessa Suomen Sukututkimusseura.