Miten keskiajalla Euroopassa ihmiset tiesivät, mikä on terveellinen ruoka? Siihen aikaan ei ole tiedetty vitamiineista ja muista tärkeistä aineista keholle. Ihmiset eivät varmana myöskään ole tehneet tieteellisiä tutkimuksia, millainen syöminen edistää terveyttä ja millainen heikentää. Millaiset olivat keskiajan ruokasuositukset ja millä perusteella ruokasuositukset on tehty?
Vastaus
Keskiajalla ruoka koettiin terveelliseksi silloin, kun eri raaka-aineita nautittiin kullekin ihmistyypille sopivalla tavalla. Maksan syöjä vahvisti maksaansa, keuhko-ongelmista kärsivä nautti keuhkoista. Ruoan avulla voi myös päästä käsiksi erilaisiin hyviin ominaisuuksiin: nopeutta edisti jäniksen syönti, voimaa karhun syönti. Mieltä ja kehoa pyrittiin ruoka-aineilla vakauttamaan. Elinolosuhteiden nähtiin vaikuttavan tasapainoon, mutta esimerkiksi tuoreita vihanneksia ei arvostettu. Vaikka vitamiinit löydetään vasta myöhemmin, Saksasta lähteneen hapankaalin yleistyminen alkoi, kun huomattiin sen kyky estää talvellakin keripukkia ja muita puutostauteja, C-vitamiinin ansiosta.
Ensimmäinen tunnettu terveydenhoito-ohjeiden kokoelma oli Tacuinum sanitatis. Tacuinum perustui antiikin ajan humoraalioppiin ja niihin kuuteen ei-luonnolliseen asiaan, joiden avulla ihminen voi itse vaikuttaa terveydentilansa säilyttämiseen ja hoitamiseen. Näihin asioihin olivat kiinnittäneet huomiota Kreikassa Hippokrates ja hänen koulukuntansa sekä Roomassa Celsus ja Claudios Galenos. Keskiajalla kyseiset kuusi ei-luonnollista seikkaa olivat yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan seuraavat: 1) valo ja ilma, 2) ruoka ja juoma, 3) työ ja lepo, 4) nukkuminen ja valvominen, 5) sisäiset ja ulkoiset eritteet, sekä 6) mielentilan vaihtelut.
Humoraaliopin mukaan ruoan epätasapainottava vaikutus ihmisen kehoon ja persoonaan pyritään neutralisoimaan tarjoamalla samalla aterialla ominaisuuksiltaan erilaisia ruokia tasapainoisesti. Tämä vaikutti voimakkaasti sivistyneistön ja ylhäisten tapaan valmistaa ruokaa. Tavallisella kansalla ei todennäköisesti ollut varaa välittää näistä opeista, mutta mm. Mikael Agricola hyödynsi niitä. Hän kertoi salaatin olevan hyvää ruoansulatukselle (mahdollisesti kypsennettynä tai säilykkeenä), ja kehotti nauttimaan inkivääriä, neilikkaa, pippuria ja galangjuurta niiden lääkevaikutusten takia.
Tacuinum sanitatis sai pian seuraajia, joista tunnetuin on Salernon lääketieteellisen koulun piirissä syntynyt terveysopas Regimen sanitatis Salernitanum. Salernon koulun terveysoppaassa kiinnitettiin erityisesti huomiota ruokien ja juomien vaikutuksiin terveydentilan kannalta.
Kirjoitukset voidaan jakaa kolmeen pääjaksoon, joista ensimmäisessä ja toisessa on ruokailuun ja ravintoon sekä yrtteihin liittyviä ohjeita. Ensimmäisessä jaksossa on ohjeita ruokailusta yleisesti ja erityisesti munista, munuaisista ja kalasta, sekä ohjeita juomisesta yleisesti sekä erityisesti viinistä ja simasta. Seuraavaksi esitellään joukko kasviksia. Säkeistöt kirsikoista, leivänkuorista, juustosta ja sipulista on otettu mukaan, koska ne vaikuttavat vatsan toimintaan. Jakson lopussa kielletään eräitä ruokia ripulissa.
Toinessa osassa on mm. iltasyömistä koskeva suositus sekä ohjeet ruoansulatuksen säätelemiseksi sekä selostus päärynän hyödyistä ja haitoista.
Kansankieliset terveydenhoito-oppaat jäsentyivät 1500-luvulla miltei poikkeuksetta kuuden ei-luonnollisen asian kautta. Oppaiden kirjoittajat eivät usein olleet yliopistoihmisiä, vaikka heillä saattoi olla takanaan jonkun verran esimerkiksi lääketieteen opintoja. Jako ammattilääkäreiden ja harrastajien välillä ei ollut kovin selvä.
Lähteet:
Hovi, Satu. Keskiajan maut. 2015
Blomqvist, Jukka. Keskiajan keittiön salaisuudet. 2006
Terveyden lähteillä : länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa.1995
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/keskiaik.html
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/ravhist1.html
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tacuinum.html
Kommentoi vastausta