Mitähän mahdetaan tarkoittaa Jenni Vartiaisen kappalessa junat ja naiset kun siinä on mm. kohta: "Ne on kevään tekeleitä kun se jäitä sulattaa"

Kysymyksen säe on peräisin kappaleen säkeistöstä, joka neuvoo kuulijaa välttämään inhimillisten tunteiden projisoimista elottomiin esineisiin tai luontoon: vaikka ovi kuinka kuulostaisi vaikertavan sitä suljettaessa, ei sen narinaa pidä ajatella itkuna ("Älä luule että itkee ovi kun se suljetaan / se vain kuuluu lähtiessä ihan hiljaa narahtaa"), eikä vuorikaan itke, vaan mielessämme kyynelvirtana hahmottuva vuo on pelkkää kevään sulattamaa jäätä ("Eikä ne oo kyyneleitä joita vuori vuodattaa / ne on kevään tekeleitä kun se jäitä sulattaa").