Mitä yhteisiä tekijöitä germaanisilla kielillä on toistensa kanssa?

Germaaniset kielet muodostavat yhden indoeurooppalaisen kielikunnan sivuhaaroista.

Tämä tarkoittaa sitä, että verrattuna muihin indoeurooppalaisiin kieliin germaaniset kielet ovat keskenään läheisempää sukua. Germaanisilla kielillä on yhteinen alkuperä, ts. ne polveutuvat samasta välikantakielestä, joka on nuorempi kuin indoeurooppalaisen kielikunnan yhteinen kantakieli.

Germaanisen kielihaaran kieliä yhdistävät yleisesti ottaen samat asiat kuin muitakin sukulaiskielistä muodostuvia kieliryhmiä. Näitä ovat mm. ääneopilliset piirteet, muoto-opilliset ainekset sekä sanat, erityisesti ns. perussanat kuten ruumiinosien ja lähisukulaisten nimitykset sekä ihmisen ja ympäristön perustoimintoja ilmaisevat verbit.

Eräitä germaanisille kielille yhteisiä piirteitä, jotka erottavat ne muista indoeurooppalaisista kielistä:

- Grimmin ja Vernerin lait, jotka koskevat kielen konsonanttijärjestelmää.

- Germaaninen umlaut, jolla tarkoitetaan vokaalien muutosta takavokaaleista etuvokaaleiksi.

- Tietyt sanat, joiden alkuperä on vaikeasti yhdistettävissä muihin indoeurooppalaisiin kieliin, mutta joiden muunnelmia esiintyy melkein kaikissa germaanisissa kielissä. 

Lähteet:

Jaakko Anhava, Maailman kielet ja kielikunnat, 1998.

Kalevi Wiik, Eurooppalaisten juuret, 2002.

Tore Janson, Språkens historia : en upptäcktsresa i tid och rum, 2010.