Mitä villin lännen karjavarkaat tekivät saaliilaan?

Länsi oli otollista aluetta rikollisille: siellä oli piilopaikkoja ja "työskentelymahdollisuuksia" - ja laki oli kaukana idässä. Onnenonkijat olivat jo ensimmäisten yrittäjien mukana menneet kaivamaan kultaa. Kun kultakenttien kulta alkoi olla lujemmassa, postirosvous ja kaikenlainen ryöväys alkoivat kehittyä. Pian huomattiin, että kulta juoksee neljällä jalalla karjamailla, joilla miljoonaomaisuudet olivat vapaasti taitavan miehen otettavissa. Ehkä tämä taitava mies aloitti uransa merkitsemällä polttomerkillään joitakin eksyneitä vasikkaraukkoja, mutta pian hänen lihantarpeensa kasvoi ja hänestä tuli pelätty ja halveksittu karjavaras.

Villin lännen karjavarkaat menettelivät saaliinsa kanssa täsmälleen samoin kuin ne, joilta lehmät oli varastettu: myivät ne idän lihajalostamoihin tai rautatien rakentajien lihantarpeen tyydyttäjäksi.

Rautatien tulon myötä karjanhoito oli muuttunut tuottavaksi, kun junat toivat idän lihamarkkinat vain jonkun päivän matkan päähän aavikolta. Karjamiehet alkoivat kuljettaa satojatuhansia pihvilehmiään radan varteen idän lihanjalostamoihin vietäviksi. Lähes viisi miljoonaa nautaa taivalsi suuria karjateitä Teksasista pohjoiseen rautatielle vuosien 1867 ja 1884 välillä.

Karjaimperiumissa syntyi varsin luonnollinen kilpailu vallasta. Karjakuninkaat taistelivat keskenään siinä mittakaavassa ja sillä kiihkeydellä, että oli täysi syy puhua karjasodista. Kuuluisin näistä sodista oli lounaisessa Uudessa Meksikossa käyty taistelu, jossa toisella puolen soti satatuhantisen karjan omistaja John Chisum ja toisella kuninkuutta tavoitellut Murphyn karjavarasjoukkue.

Lähde:
Anna-Liisa Kukkamäki, Villi länsi