Mitä tekivät lautamiehet 1800-luvun lopulla, tsaarinvallan aikana?

Lyhyesti: lautamiehet ovat Suomessa tehneet aina 1400-luvulta asti sitä samaa, kuin tänäkin päivänä, eli toimineet yleisen alioikeuden maallikkotuomareina. Aiemmin lautamiehiä oli kihlakunnanoikeudessa, nykyisin käräjäoikeudessa.

Tuomioistuinviraston Lautamies käräjäoikeudessa -esitteessä (Tuomioistuinvirasto 2021, s. 3) sanotaan: "Yleisiä alioikeuksia maassamme ovat käräjäoikeudet. Käräjäoikeuden päällikkötuomarina on laamanni ja muina tuomareina käräjätuomareita. Ainoastaan käräjäoikeudessa on lisäksi lautamiehiä."

Ylen jutussa vuodelta 2022 kerrotaan, että Suomessa on ollut lautamiehiä aina 1400-luvulta saakka: https://yle.fi/a/3-12468028 

Oikeusministeriön Käräjäoikeuden lautamies -esitteessä (s. 2) avataan lautamiesten historiaa. Siitä käy ilmi, että jo ennen 1400-lukua ja Kristofferin maanlakia käräjille kokoontunut kansa on käyttänyt yhteisössään tuomiovaltaa. Kyseessä on siis hyvin vanha instituutio. Kuningas Kristoffer määräsi 1442, että kihlakunnan päämiehen (tuomarin) on valittava kansan keskuudesta 12 lautamiestä, jotka toimivat maallikkotuomareina - kansan ääninä - oikeudessa.

Arkistojen portin mukaan Suomessa oli keskiajalta vuoteen 1993 saakka kahdenlaisia yleisiä alioikeuksia. Kihlakunnanoikeudet olivat yleisiä alioikeuksia maaseudulla (ja vuoden 1959 jälkeen perustetuissa eli niin kutsutuissa uusissa kaupungeissa). Nk. vanhoissa kaupungeissa yleisinä alioikeuksina toimivat puolestaan raastuvanoikeudet. "Vuoden 1993 alioikeusuudistuksen myötä kihlakunnan- ja raastuvanoikeudet yhtenäistettiin käräjäoikeuksiksi."

Kihlakunnanoikeudet ja niissä toimineet lautakunnat, jotka siis koostuivat lautamiehistä, toimivat 1400-luvulta aina vuoteen 1993 saakka.  Selvitä sukusi -kirjassa (Sukuseurojen Keskusliitto ry. 1992, s. 213) sanotaan, että lautakunta koostui historiallisina aikoina paikallisista luottomiehistä. Lautamiehet olivat tuomarin apuna käräjäistunnoissa, ja heidän näkemyksellään oli yleensä suuri painoarvo heidän hyvän paikallistuntemuksensa vuoksi.

Kun Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta Venäjän suuriruhtinaskunnaksi 1809, ei hallinnossa tai perustuslaissa juurikaan tapahtunut muutoksia. Näin ollen myös oikeuslaitos pysyi vallan vaihtuessa ennallaan. Suomen autonomian ajasta voi lukea esim. Päiviö Tommilan teoksesta Suomen autonomian synty 1808-1819 (Edita 2008).

Vinkkaanpa vielä kirjan, joka ei ole tosin vielä ilmestynyt: Heikki Pihlajamäen Suomen oikeushistoria -kirja (Edita Lakitieto 2024), joka esittelee kotimaisen oikeushistorian kansainvälisissä yhteyksissään keskiajalta nykypäivään.