Mitä tarkoittaa sana pieti, ja mikä on sen alkuperä?

Pieti (myös pietti) tarkoittaa korttipelisanastossa "luvatusta tai säädetystä määrästä puuttuvaa tikkiä". Voidaan sanoa "Se oli kallis pieti" eli "Se kävi kalliiksi", edelleen "Kallesta tuli pieti" (= "Kalle hävisi pelissä", kuvallisesti laajemminkin "Kalle on häviäjä"). Suomeen sana on tullut ruotsin kautta romaanisista kielistä:
Nykyruotsin bet, merkitys sama kuin suomessa
Ruotsiin ranskasta, jossa sanonta faire la bête 'hävitä'. Ranskan kielessä sanalla bête on lukuisia merkityksiä 'eläin', 'peto', usein myös haukkumasanoina 'typerys', 'pikkutarkka'.
Ranskaan sana on tullut latinasta: bestia (myöhemmässä kielessä myös besta) 'eläin', 'peto'.

Käytännössä on kuitenkin hyvin todennäköistä, että henkilönnimissämme esiintyvä pieti- ei ole tätä perua vaan Pietari-nimen kansanomaisia muunnoksia. Tämä nimi on alkuaan kreikan Πέτρος/Petros, jonka pohjana on sana πέτρα/petra 'kivi', 'kallio'.
Evankeliumien mukaan Jeesus antoi tämän nimen opetuslapselleen Simonille (Matteus 16:18; Johannes 1:42). Pieti-alkuisia etu-, suku- ja talonnimiä löytyy jo keskiaikaisista kirjallisista lähteistä. Talonnimestä kehittynyt sukunimi on ollut yleinen läntisessä ja pohjoisessa Suomessa mutta muuallakin tavattava.

Nykysuomen sanakirja. - Useita painoksia. - WSOY.

Kielitoimiston sanakirja 2. - Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.

Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja 2. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995.

Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala. - Uud. laitos. - Otava, 2000.

Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 4. uud. p. - Otava, 2005.

Tietoja etu- ja sukunimien yleisyydestä
https://192.49.222.187/nimipalvelu/defaul.asp