Mitä tarkoittaa "pyttipannu-blues"?

Popedan Kersantti Karoliinan tekstin kirjoittanut Mika Sundqvist on jälkeenpäin kuvaillut oikeastaan vain sen syntyhistoriaa. Laulun tematiikkaa hän on kommentoinut vain hyvin yleisellä tasolla. Sanatarkkaa analyysia hän ei ole koskaan esittänyt.

"'Kersantti Karoliina' on sellainen tuhkimotarina, että muut biisit olivat jo valmiina. 'Karoliinan' pohja oli tehty, mutta siinä ei ollut kunnollista tekstiä. Oli vaan olemassa se lause: 'On mulla buutsit ja mä soitan kitaraa'. Mun mielestä se oli sävellyksenä helvetin hyvä poprock-biisi. Tuumasin, että tässä pitää olla kaupallinen teksti. Costello ilmoitti, että 'eiköhän anneta olla, onhan tässäkin jo biisejä tarpeeksi. Ei sitä biisiä välttämättä tarvita.' Sanoin, että tää on niin hyvä biisi, että tää kyllä tehdään. Olin aika jääräpäinen, onneksi. Pate sanoi, että 'ei hän saa siihen enää mitään tekstiä.' Sanoin ylpeänä: Selvä. Mä teen tähän biisiin tänä iltana tekstin. Huomenna lauletaan tämä biisi nauhalle."

Sundqvist piti lupauksensa; teksti-idea oli syntynyt television iltauutisista puolustusministeri Elisabeth Rehnin haastattelua katsellessa. "Hän sanoi uutisissa, että YK-joukkoihin aletaan ottamaan kapiaisiksi myös naisia. Sitten mulle tuli ahaa-elämys. Tästähän se teksti pitääkin tehdä. Ajattelin muuttaa asetelmaa niin, että tää laulaja on se pullamössömies, joka kotona vaan hyssyttelee sitä bambinoa. Ja sitten kun se Karoliina huutaa, niin se on kuin leijonan karjuntaa. Se on siis parodiaa, kun kerran solisti on näin karhee, niin kuinka karhee se nainen sitten on."

Ehkä Karoliinan kotona uurastavan pullamössömiehen repertuaari kokkina on tuskastuttavan rajallinen tai sitten hän ei ole kotitöiltään ehtinyt poiketa kauppaan ruokavarastoja täydentämään, ja Karoliinan "pyttipannu-blues" on apeutta siitä, että nälkäisenä kotiin tullessa tarjolla on taas kerran pyttipannua – joko aivan kirjaimellisesti tai sitten kuvaannollisesti. Alun perin pyttipannu valmistettiin tähteeksi jääneistä aineksista, joten tekstin "pyttipannu" saattaisi viitata siihenkin, että ateria on koottu tähteistä tai siitä, mitä kaapista on sattunut löytymään.

Laululyriikkaa lähilukiessa on aina hyvä pitää mielessä Eino Leinon Maan virren sävellystyöhön liittyvä anekdootti: 
"Eino Leinon runossa oli kohta, joka Sibeliuksesta ei ollut aivan selvä, minkä vuoksi hän päätti neuvotella siitä runoilijan kanssa.
– Mitä sinä tällä olet tarkoittanut? hän kysyi.
Leino luki hämärän kohdan pariin kertaan ja pudisti sitten mietteliäänä päätään.
– En minäkään sitä oikein ymmärrä, hän myönsi. – Mitä lienen tarkoittanut."

Tekstit eivät aina välttämättä ole niin loppuun asti mietittyjä kuin lukija/kuulija niiden kuvittelee olevan. Varsinkin mitallisissa ja loppusoinnutetuissa sanoituksissa voi tavata asioita, jotka ovat olemassa vain mitan tai riimin vuoksi. "Pyttipannu-blues" saattaa olla blues vain kuus/blues-riimin tähden ja pyttipannu on kenties mukana ainoastaan siksi, että se on sattunut olemaan ensimmäinen Mika Sundqvistin mieleen juolahtanut Kersantti Karoliinan maailmaan istuva sopivan pituinen sana. Sundqvistin kanssa emme valitettavasti voi enää neuvotella, joten on tyytyminen omiin tulkintoihimme asiasta.

Lähteet:
Vesa Kontiainen, Mika Sundqvist : suomirockin sekatyömies
Santeri Levas, Jean Sibelius : muistelma suuresta ihmisestä. [2], Järvenpään mestari
Kaarina Turtia, Gastronomian sanakirja