Mitä tarkoitetaan rintamamiestaloilla? Näitä taloja on Suomessa rakennettu paljon, mutta olen kuullut, että rintamalla olleet saivat näitä taloja valtiolta…

Maanhankintalaki oli 5.5.1945 säädetty laki, jonka perusteella muodostettiin niin sanottuja maanhankintatiloja eli asutustiloja rintamamiehille, kaatuneiden omaisille ja luovutettujen alueiden siirtoväelle. Sodan jälkeiseen asutustoimintaan käytettiin noin 250 000 hehtaaria valmista peltoa. Lisämaata jouduttiin raivaamaan noin 150 000 hehtaaria.

Maan saantiin oikeutettujen määrä nousi huomattavan suureksi. Lain mukaan maata voitiin antaa siirtoväestön lisäksi rintamamiehille ja kaatuneiden rintamamiesten omaisille, mutta myös niille jotka asutustoiminnan johdosta menettivät elinkeinonsa. Maata voitiin jakaa myös elinkelvottoman pienille tiloille.
Kaupunkeihin ja niiden lähistölle perustettiin rakennustontteja ja "asuntotiloja" ilman viljelyalaa. Näin saivat alkunsa ne pientaloalueet, joille seuraavina vuosina rakennettiin runsaasti rintamamiestaloja.

Luovutettavasta maa-alasta 55 prosenttia saatiin yksityisiltä mailta, loput 45 prosenttia valtion mailta. Noin 16 000:lle maata luovuttamaan joutuneelle maanomistajille laki oli varsin ankara. Ainoastaan keskikokoa pienemmät tilat vapautettiin lohkomiselta.
Kaiken kaikkiaan uutta maata haki 250 000 ihmistä, joista 50 000 oli siirtoväkeä. 1950-luvun loppupuolelle tultaessa lain nojalla oli perustettu 100 000 tilaa ja rakennettu 75 000 asuinrakennusta. Tärkeimpänä nähtiin asutustoiminta, edellytykset kannattavalle maataloudelle jäivät tiloilla usein heikoiksi. Valtaosa pientiloista perustettiinkin Pohjois- ja Itä-Suomeen, jossa tarvittiin työvoimaa puunhankintaan.
Lain tuloksena suomenkielisiltä alueilta hävisivät lähes kaikki kartanoiden suurtilat. Vielä suu-rempi muutos oli maatalousväestön rakennemuutos: ennen sotia maaseudulla oli ollut noin 200 000–250 000 mäkitupalaista, maatalouden kausityöläistä. Tämä väestönosa sai nyt maata muuttuen pienviljelijöiksi.
Suomesta tuli maanhankintalain seurauksena pientilavaltainen maa, sillä maanhankintalailla perustetut tilat olivat pienehköjä. Viljelystilojen (noin 30 000 tilaa) peltoala oli 6–15 hehtaaria ja asuntoviljelystilojen (noin 15 000 tilaa) peltoala oli 2–6 hehtaaria.
Antti Tuuri: Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Suomen Rakennuslehti Oy, 1998

Maansaantiin oikeutettujen tuli jättää maansaantianomuksensa maanlunastuslautakunnille 30.10.1945 mennessä, mikä tarkoitti mm. sitä, että rintamamiehen avioliitto oli solmittava ennen tätä päivää.
Maanhankintalain mukaisen rakentamisen tunnusomainen piirre oli tyyppipiirustusten käyttö. Piirustuksia suunnittelivat Maatalousseurojen keskusliiton asutusvaliokunta ja Maanviljelysseurojen asutustoimikuntien rakennusosastot. Erikokoisia asuinrakennuksia oli tyyppipiirustuskokoelmassa 24 kpl. Rakennuspaikkojen erilaisuuksien vuoksi myös piirustusten peilikuvat olivat käytössä. Myöhemmin vuonna 1952 asuinrakennusten tyyppipiirustukset uusittiin ja täydennettiin työpiirustuksilla. Tyypillinen asuinrakennus oli puolitoistakerroksinen harjakattoinen, yhdellä savupiipulla ja kuistilla varustettu talo. Sen pohjakerroksessa oli keittiö (tupakeittiö), kaksi huonetta ja eteinen. Ullakolla oli 1-2 huonetta. Ikkunat olivat pitkälti standardisoitu yhdenmukaisiksi.
Sodan jälkeisessä rakennustoiminnassa olosuhteet olivat vaikeita. Materiaalipula oli valtava ja tarvikkeista oli kilpailtava tärkeän sotakorvausteollisuuden kanssa. Jälleenrakennuksen ihme perustui paljolti puuhun ja talkootyöhön. Tarvittava puutavara saatiin usein omasta metsästä.
Rakentamiseen myönnettiin lainaa, korkeintaan 75 % rakennuskustannuksista. Lainojen ta-kaisinmaksu oli 36 vuotta ja laina oli koroton ensimmäiset 5 vuotta. Lapsen syntymä lisäsi korotonta aikaa aina vuodella.
Särkinen, Å. W.: Jälleenrakennusajan pientalo. Rakennustieto, 2005
Laukkonen, V.: Jälleenrakennusvuosien pientalo Suomessa. Transkustannus, [1987]. Kirja sisältää myös Maanhankintalain sekä lain siirtoväen ja rintamasotilaiden asuttamisen rahoittamisesta.