Mitä tapahtui II maailmansodan päätösvaiheessa syntyneille länsiliittoutuneiden, lähinnä amerikkalaisten, saksalaisia varten perustamille vankileireille? Nitistettiinkö vangit aktiivisesti vai kuolivatko he nälkään ja tauteihin? Miten heidän ruumiinsa hävitettiin ilman että suuri yleisö sai asiasta tietoja? Tähän astinen julkaistu tietämys saksalaiseen, nuorehkoon miespuoliseen populaatioon syntyneestä aukosta 1946-1947 ei voine perustua ainoastaan mahdollisen vapaana olleen siviiliväestön kuolemisesta nälkään kovana talvena.
Vastaus
Länsiliittoutuneiden haltuun jäi toisen maailmansodan päättyessä yli viisi miljoonaa saksalaista sotavankia. Tietoista politiikkaa sotavankien tuhoamiseksi ei länsivalloilla ollut. Syyskuuhun 1945 sotavankeja säilytettiin väliaikaisilla Rheinwiesenlager –siirtoleireillä. Siirtoleireiltä sotavangit joko vapautettiin tai siirrettiin jälleenrakennus- ja maataloustöihin esimerkiksi Ranskaan, Hollantiin, Belgiaan ja Iso-Britanniaan. Viimeiset vangit vapautettiin vuonna 1949.
Arviot menehtyneiden saksalaisten sotavankien määrästä vaihtelevat, koska siirtoleirien osalta tilastot ovat puutteellisia. Sotavankien kohtaloa sodan jälkeen selvittäneen Maschken komission raportin (1974) mukaan n. 5000 saksalaista sotavankia menehtyi yhdysvaltalaisten ylläpitämillä siirtoleireillä. Vastaavasti brittien sotavangeista menehtyi 1300 ja ranskalaisten 25000. Rüdiger Overmans arvioi tutkimuksessaan "Deutsche militärische Verluste im Zweiten Weltkrieg" (2000) amerikkalaisilla leireillä menehtyneiden saksalaisten sotavankien määräksi 22000.
Huomattavasti korkempiin lukuihin päätyi kanadalainen kirjailija James Bacque teoksessaan "Other losses : an investigation into the mass deaths of German prisoners at the hands of the French and Americans after World War II" (1989). Bacquen tulkinnan mukaan amerikkalaisten leireillä olisi menehtynyt liittoutuneiden Euroopan joukkojen komentajan Dwight D. Eisenhowerin kostopolitiikan seurauksena jopa yli miljoona sotavankia nälkään. Tutkijat eivät ole hyväksyneet Bacquen lukuja. Tästä enemmän esim. kokoomateos "Eisenhower and the German POWs: facts against falsehood" (1992).
Kommentoi vastausta