Mitä Oiva Paloheimon runo "Lähtevien laivojen satama" kuvaa?

Tanja Hällstén tulkitsee runon sisältöä Tampereen yliopistoon vuonna 2008 tekemässä pro gradu -tutkimuksessaan seuraavasti:

"Satama toimii vertauskuvana runoilijalle ja hänen työlleen sekä yleisemmin ihmisen tuntemusten kuvaajana. Tunnelma runossa on kaipaava, mutta samalla levollinen, vaikka toisaalta laivat ja meri kuvaavat myös ihmismielen levottomuutta: halua lähteä ja siirtyä paikasta toiseen. Sataman voi tulkita sekä turvapaikaksi elämän merellä että lähdön ja liikkumisen symboliksi. -- Satama on staattinen, paikallaan pysyvä, vakaa turvapaikka. Meri sen sijaan on jatkuvassa liikkeessä oleva, arvaamaton ulottuvuus. Runo rinnastaa puhujan elämän ja meren. Tämän vertauskuvan kautta voi tulkita, että runon puhuja lähtee matkalle itseensä, pinnan alle. Minuuden symboliikkaa löytyy enemmänkin. Pari kalpeaa lyhtyä voidaan tulkita silmiksi ja satamalla on myös sydän ja sielu, joiden avulla se ilmaisee tuntemuksiaan. Laivat, jotka saapuvat satamaan, symboloivat runon minän elämässään kohtaamia ihmisiä. Etenkin yksi on ollut muita rakkaampi, jonka johdosta runon voi tulkita myös rakkausrunoksi."

– Tanja Hällstén, Sanat lensivät sydämestä maailmaan : runon minä ja metalyyrisyys Oiva Paloheimon runoudessa