Mitä hyötyä on oppimisesta, haluaa tietää Valkeavuoren koulun 7E-luokka.
Vastaus
Valkeavuoren koulun 7E-luokalle voisi ehkä tarjota luettavaksi William Ayersin ja Ryan Alexander-Tannerin mainion kirjan Oppimisen ihanuudesta : sarjakuva pulpetin molemmille puolille (Like, 2012). Tästä voisi löytyä eväitä oppimisen hyödyllisyyden oivaltamiseen.
Kirjan tekstistä vastaavalle kasvatustieteen professori Ayersille oppiminen merkitsee jatkuvaa luomista ja uudelleen luomista. Jokainen meistä on jatkuvassa muutostilassa ja keskeneräinen. Emme tule koskaan olemaan valmiita. Parhaimmillaan koulutus nojaa valaistumiseen ja vapautumiseen. Olemme usein vapaampia kuin uskommekaan. Tieto siitä haastaa pohtimaan, mitä aiomme tehdä tällä vapaudella. Oppiminen on tie perustavanlaatuiseen oivallukseen: "Voit muuttaa elämäsi ja yhdessä voimme muuttaa maailman."
"Jokainen kouluelämän piirre viestii jotakin: näin opitaan, näin ajatellaan, tällainen on tiedon luonne, nämä asiat ovat arvokkaita. Nämä viestit muodostavat suuren osan siitä, mitä koulussa opitaan ja mitä koulun oletetaan olevan."
"Mitä tietoisempia olemme ajatuksistamme ja tavoitteistamme, sitä varmemmin kyseenalaistamme kaiken. Mitä enemmän otamme vastuuta arvoistamme ja uskomuksistamme, sitä määrätietoisemmin voimme luoda tilaa, joka puhuu ja toimii puolestamme."
Toki oppimisen hyötyä voisi kuvailla myös runoniekan oppimisen ylistyksen sanoin: "Älä usko kuulopuheisiin, / ota selvää. / Mitä itse et tiedä, / sitä et tiedä." (Bertolt Brecht, Opi perusasiat)
Kommentit
Se, mitä hyötyä oppimisesta on, riippuu luonnollisestikin siitä, mitä oppii ja mitä asioita kukin elämässään arvostaa. Useimmille tärkeintä on oppia tietoja ja taitoja, joiden avulla voi aikuisena, itsestään vastuussa olevana ihmisenä huolehtia elämänsä perustarpeista, kuten asunnon ja ruuan hankkimisesta. Lapsena ei useinkaan vielä tiedä, mihin aikuisena haluaa ammatillisesti suuntautua, joten onkin hyvä hankkia laajasti perusosaamista elämän eri osa-alueilta, mikä (toivottavasti) mahdollistaa pääsyn erityisempiin opintoihin sitten, kun omat kiinnostuksen kohteet ovat selkeytyneet.
Läheskään kaikki oppiminen ei perustu varsinaiseen opiskeluun, vaan asioita opitaan joka päivä ihan normaalissa elämässä. Kaikkea ei kuitenkaan kannata opetella ns. "kantapään kautta", vaan on hyvä ottaa opiksi muiden aiemmin tekemistä erehdyksistä.
Kaiken oppimisen ei myöskään tarvitse olla vakavaa ja elämän perustarpeista selviämiseen tähtäävää. Asioita opetellaan myös puhtaasti niiden osaamisen tuottaman ilon vuoksi. Suurimmasta osasta meistä ei tule ammattimuusikoita tai -urheilijoita, mutta vaikkapa kitaran soittoa tai lumilautailua voi opetella ihan vain siksi, että se on kivaa.
Alkuperäinen kysymys on asetettu hieman väärin. Oppiminen on ihmiselle välttämätöntä, mutta koulunkäynti ei. Ihminen oppii asioita, kuten syömään, juomaan, liikkumaan, puhumaan jne. mutta koulua käymällä ei välttämättä opi mitään. Monille koulunkäynti on täysin turhaa puuhaa, mutta sen oppii vasta sitten, kun on jo eläkeiässä ja huomaa tuhlanneensa elämänsa parhaat vuodet koulun penkissä istumiseen.
Kommentoi vastausta