Mitä alun perin on sanan joulu tarkoittanut? Onko se suomalais-ugrilainen sana? Jos ei, mistä kielestä, ja minkälaisesta yhteydestä sen käyttöön se on…

Suomen joulu on skandinaavinen, todennäköisesti ruotsin kautta tullut laina, joka on ollut meillä käytössä ainakin niin pitkään kuin suomea on painettu kirjoihin eli Mikael Agricola (kuoli 1557) on sen jo tuntenut. Sana on lainautunut myös lähisukukieliin: inkeroisen, vatjan ja karjalan joulu sekä viron jõul, (useimmiten monikossa) jõulud. Samasta alkulähteestä on edelleen pohjoissaamen juovllat.
Samaa alkuperää on myös sana juhla. Todennäköisesti tämä sana on tullut kieleemme jo ennen joulua. Joissakin suomen murteissa juhla tarkoittaa nimenomaan joulua.
Etäisimmissä sukukielissä sana ei esiinny. Todennäköisesti ne käyttävät venäjästä lainattuja sanoja, esim. karjalan roštuo, roštuva, marin рошто/rošto. Nykyvenäjässä joulu on рождество/roždestvo, joka on samaa perhettä kuin родить/rodit synnyttää eli nimitys on jo selvästi juhlan kristilliseen sisältöön, Kristuksen syntymään, liittyvä.
Unkarin kielessä joulun normaali nimitys on karácsony. Unkarilainen wikipedia (http://hu.wikipedia.org/wiki/Kar%C3%A1csony) arvelee, että tämä sana olisi laina slaavilaisista kielistä ja tarkottaisi yli kulkevaa. Ajatus olisi kai se, että tämän juhlan aikana päästään yli vuoden pimeimmän päivän ja valo alkaa jälleen lisääntyä.

Skandinaavisissa kielissä, josta siis olemme joulumme saaneet, on esim. jul (nykyruotsi, nykytanska, nykynorja) ja jól (nykyislanti). Sana on ollut käytössä jo keskiajalla, eikä sen täsmällisestä alkuperästä ole yksimielisyyttä tutkijoiden parissa. Samaan yhteyteen kuuluvat esim. anglosaksin geoh(h)ol, géol, giuli (kuukausi, joka alkoi marraskuun puolivälissä ja loppui joulukuussa, muinaisnorjassa joulukuun nimenä oli ýlir jne. Yleisesti hyväksytään se ajatus, että muinaiset pohjoisen asukkaat ovat talvipäivän seisauksen aikaan viettäneet monipäiväistä juhlaa, jonka nimitys on ollut lähellä joulu-sanaa.
Saksassa, joka on skandinaavisten kielten lähisukulainen, tunnetaan myös sellaisia verrattain harvoin käytettyjä sanoja kuin Jul joulu ja Julklapp joululahja. Ne ovat ruotsalaisia lainasanoja 1700-luvulta lähtien, Ruotsihan hallitsi joitakin Pohjois-Saksan alueita 1800-luvun alkuun saakka. Tavallisin joulua merkitsevä sana saksan kielessä on Weihnacht(en) eli pyhät, vihityt yöt.
Erikoismaininnan tässä ansaitsee nykyenglanninkin sanakirjoissa esiintyvä sana yule joulu, joka on niin ikään laina skandinaavisista kielistä. Suomalaisessakin wikipediassa on tästä lyhyt artikkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Yule).
Monet joulutapamme tunnetusti ovat perua näistä vuoden pimeimmän ajan esikristillisistä perinteistä.
Englantilaista yule-nimitystä ja saksalaista Jul-nimitystä käytetään nykyään usein tarkoituksella kun halutaan irtautua vuoden lopun suuren juhlan kristillisestä sisällöstä.

Kirjallisuutta:

Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja 1. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992.

Svensk etymologisk ordbok 1 / Olof Hellquist. - 3. upplagan. - Liber Läromedel, 1980.

Duden : das Herkunftswörterbuch : Etymologie der deutschen Sprache. - 4. Aufl. - Dudenverlag, 2007.

Wörterbuch der deutschen Volkskunde. - 3. Aufl. - Kröner, cop. 1974.

Karjalan kielen sanakirja 5. - Suomalais-ugrilainen seura, 1997.

Suomalais-marilainen sanakirja / Arto Moisio...ym. - Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos, 1995.

Sámi-suoma sátnegirji / Pekka Sammallahti. - Jorgaleaddji, 1989.