Mitä äidinkielen (suomen) oppikirjoja tamperelaisissa kouluissa käytettiin maailmansotien välisinä vuosikymmeninä? Setälän kielioppi muistetaan nimeltä, mutta hän ei kai ollut ainoa koulukirjojen tekijä?
Vastaus
E. N. Setälä ei ollut ainoa suomen kielen oppikirjojen tekijä, mutta käytetyin kyllä – ainakin tamperelaisissa kouluissa. Varsinkin oppikoulut nojautuivat vahvasti Setälään, kansakouluissa hajontaa oli enemmän. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka "Setälän kielioppi" on nimenä saavuttanut miltei käsitteen aseman, Setälä oli tosi asiassa tehnyt useita paljon käytettyjä äidinkielen oppikirjoja – Suomen kielioppi oli vain yksi monesta.
Tamperelaisissa kansakouluissa 1920- ja 30-luvuilla tavallisimmat lukukirjat olivat Valistuksen lukukirja ja Kansakoulun lukukirja. Kansakoululaisten Setälä oli Lyhyt äidinkielen oppikirja. Sille rinnakkaisia tai vaihtoehtoisia kirjoja olivat esimerkiksi A. Kannisen Äidinkielen opas, K. Merikosken Omin voimin : kansakoulun kirjoitus- ja kielioppi sekä P. S. Vuoriston Kansakoulun kielioppi.
Oppikouluissa suosituin lukukirja oli Keskikoulun lukukirja. Setälältä oppikoululaiset saivat lukea peräti kolmea kirjaa: Suomen kielen lauseoppi oppikouluja varten, Suomen kielen oppikirja ja Suomen kielioppi. Setälän hegemoniaa uhmasi joissain kouluissa käytössä ollut M. Airilan Suomenkielen lauseoppi : oppikoulujen ja seminaarien tarpeiksi.
Kansa- ja oppikouluille yhteinen kirja oli Isänmaallinen lukukirja.
Lähteet:
Tampereen kaupungin kansakoulujen vuosikertomukset 1918–39
Tampereen lyseoiden vuosikertomukset 1918–39
Kommentoi vastausta