Mistä tulee sana "mönkijä"? Onko sanan keksijä tiedossa?
Vastaus
Sana "mönkijä" sinänsä on johdettu verbistä "mönkiä" (liikkua hitaasti ja kömpelösti, kömpiä, ryömiä). Jos puhutaan "mönkijöiksi" kutsutuista alun perin ensisijaisesti maastokäyttöön tarkoitetuista nelipyöräisistä kulkuneuvoista, voi vain arvella, että nimityksen keksijän mielessä sen kulku on assosioitunut mönkimiseen tai kenties ajoneuvo on olemukseltaan tuonut mieleen "mönkiäisen".
Nelipyöräisiä mönkijöitä alettiin markkinoida Suomessa 80-luvun puolivälin tienoilla "maastonelikkoina". Nimitys "mönkijä" vakiintui käyttöön varsin nopeasti ja korvasi jokapäiväisessä kielenkäytössä kömpelön maastonelikon varsin nopeasti: "Ensimmäiset kolmipyöräiset mönkijät tulivat Suomeen 1970-luvun lopulla. -- Pari vuotta sitten tulivat nelipyöräiset, nelivetoiset kulkuneuvot -- " (Martti Rantanen, Mönkijän valtti on ympärivuotinen käyttö. – Metsälehti 4/1988)
Mielenkiintoista voisi olla pohtia myös mönkijän yhteyttä partiomaailmasta tuttuun "mänkijä"-sanaan ("metsänkävijä"). Olivathan ensimmäiset mönkijät nimenomaisesti maastomönkijöitä ja ympärivuotiseen käyttöön soveltuvina partiolaisten tapaan "aina valmiina".
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/mönkiä
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/mönkiäinen
Kommentit
Käyttikö sanaa mönkijä Veikko Huovinen eräässä 70-luvun Tekniikan Maailman artikkelissa, jossa kirjailija itsekin sai kokeilla kolmipyöräistä Hondan tekemää maastokulkuneuvoa?
Tällainen muistikuva itselläni on.
Ensimmäiset mönkijä-sanan esiintymät Tekniikan Maailmassa ovat numerossa 8/1974 Juhani Kirkkomäen artikkelissa "Teollisuustuotteita korkeakoulusta". Se selostaa kuvien kanssa ehdotuksia, jotka viisi työryhmää laati "otsikolla Mönkijä" Teknillisessä korkeakoulussa talvella 1973–74 "jokapaikan maastokulkuneuvoksi". Näistä viidestä varsinkin ehdotus "Kolmiolinkku" muistuttaa huomattavasti myöhempiä mönkijöitä.
Saattaa hyvinkin olla, että sana on alun perin tullut suomen kieleen tämän tuotekehitysharjoituksen nimenä, ja sen yleistyminen on vain sitten tapahtunut viiveellä, vasta oltaessa pitkällä 80-luvun puolella.
Ainoa toinen 70-luvun juttu, jossa sana lehdessä esiintyy, on numerossa 6/1978 oleva esittely saksalaisvalmisteisesta Solo 750 -ajoneuvosta, joka on kuusipyöräinen ja kangaskuomuinen, mutta muistuttaa silti sekin myöhempiä mönkijöitä.
Veikko Huovinen ei ole julkaissut TM:ssä ylipäänsä mitään, eikä häntä ole mainittukaan siinä koskaan kuin neljä kertaa. Muistikuva saattaa liittyä jossakin muussa lehdessä ilmestyneeseen artikkeliin.
Kommentoi vastausta