Mistä tiedetään ettei aika voi mennä taaksepäin? Kuvitellaan et palaisin ajassa taaksepäin ja eläisin elämän eri tavalla jolloin en menisikään ajassa taaksepäin tietäisinkö silloin menneeni vai enkö olisi koskaan mennyt. Ja mikä aiheutti alkuräjähdyksen ja mikä siinä räjähti jos kaikki alkoi siitä niin ei ennen sitä olisi pitänyt olla mitään mikä räjähtäisi.
Vastaus
Ajan luonne ja mahdolliseen aikamatkustukseen liittyvät paradoksit ovat kiehtova kysymys. Ensinnäkin ei ole yhteisymmärrystä siitä, meneekö aika lainkaan eteenpäin tai taaksepäin. Teorioita ja selityksiä siitä, millaista aika on ja miksi makrotasolla koemme sen kulkevan vain eteenpäin on lukuisia. Niiden tutustumisen voi aloittaa Wikipediasta.
Mahdolliseen aikamatkustukseen liittyviä aikaparadokseja pohditaan esimerkiksi tässä artikkelissa. Siinä katsotaan aikamatkustuksen olevan teoreettisesti mahdollista. Eri asia kuitenkin on, voisiko matkaaja muuttaa tapahtunutta mitenkään.
Yksi tulkinta nojaa multiuniversumiteoriaan. Siinä muutoksen tekeminen aiheuttaa maailman eriytymisen. Aikamatkaaja saisi pelkällä saapumisellaan aikalinjan jakautumaan kahtia. Hän voisi saada aikaan kaikenlaisia muutoksia uudessa aikalinjassa, mutta nämä eivät vaikuttaisi hänen muistiinsa tai olemassaoloonsa, koska tämän aikalinjan maailma olisi eri kuin se, mistä hän tuli. Toisten tulkintojen mukaan samat suhteellisuusteorian mukaiset lait, jotka sallisivat aikamatkustuksen, estäisivät kuitenkin sisäisen epäjohdonmukaisuuden kuten aikaparadoksin. Matkaaja siis ei pystyisi muuttamaan mitään.
Alkuräjähdys ei ollut räjähdys vaan maailmankaikkeuden nopea laajeneminen erittäin tiheästä ja kuumasta tilasta. Puhuttaessa kuumasta alkuräjähdyksestä tarkoitetaan aikaa, joka alkaa noin 10−43 sekuntia laajenemisen alusta. Vasta tässä vaiheesta lähtien nykyisen maailmankaikkeuden perusvuorovaikutukset erkaantuivat toisistaan ja tavallinen aine syntyi. Sitä aiemmasta tilasta on vähän tietoa. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan alussa olisi yksi äärimmäisen tiheä piste, josta maailmankaikkeus kumpusi, mutta tätäkään ei tiedetä varmasti.
Nykyisten kokeiden ja teorioiden pohjalta ei pystytä muuta kuin spekuloimaan tilanteista sekunnin miljoonasosa ennen laajenemisen alkua, puhumattakaan sitten olosuhteista ennen laajenemisen alkua. Laajenemisen laukaisijaksi on esitetty esimerkiksi niin sanottua pomppua, jossa alkuräjähdyksen äärimmäisen tiiviis piste olisi syntynyt edellisen maailmankaikkeuden luhistuessa kasaan loppurysäyksessä.
Lähteitä:
https://www.livescience.com/grandfather-paradox
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alkur%C3%A4j%C3%A4hdyksen_aikajana
Mack, Katie. Kaiken loppu. (Tähtitieteellisesti ottaen). Ursa, 2020.
Kommentit
yksi ajassa taaksepäin matkustamisen estävä ajatusmalli on käsite nimeltä entropia. Se on selityksenä sille, että kaikki vanhetessaan rapistuu, ruostuu, kuluu, haalistuu, jäähtyy ym. Tämä erittäin yksinkertaistettu arkipäiväinen vertaus tarkoittaa sitä, että vaikkapa aivan jauhoksi murentunut keramiikka ei "tiivisty" takaisin uudenveroiseksi, mikä olisi entropian kannalta käänteistä. Aika jauhaa asiat kohti alinta mahdollista energia- tai olemustasoa.
Toinen ajassa taaksepäin matkustamisen estävä ajatusmalli on ns. isoisäparadoksi. Kuvitellaan, että matkustaisit ajassa taaksepäin ja kohtaisit isoisäsi nuorena, ja erinäisten tapahtumien johdosta saisit aikaan isoisäsi kuoleman. Nuori isoisäsi kuolisi, joka ei siis vielä ehtinyt saanut lasta eli isääsi tekisi siis silloin myös sinun olemassaolosi mahdottomaksi. Tämähän olisi sitten merkillistä jos sinä olisit saanut aikaan isoisäsi kuoleman ja sillä huomautuksella ettet olisi ikinä syntynytkään jolloin et matkustaisi ajassa mihinkään...Toisaalta sinun piti syntyä jotta olisit voinut tuon aikamatkan tehdä jne. ja tästä kehittyy sellainen looginen umpikuja jota voi sanoa isoisäparadoksiksi. Voi olettaa myöskin että pienetkin muutokset menneisyyteen (kenties kenen tahansa tekeminä!) saisivat aikaan sellaisia kerrannaisvaikutuksia monen monituisen mutkan kautta jotka estäisivät sinun olemassaolosi!
Taaksepäin ei ehkä voi matkustaa, mutta tulevaisuuteen voisi, jos pystyisi valon nopeuteen. Tämä on jostain lainattu juttu, mutta kuvitellaan maapallon ympäri ulottuva levitaatiota käyttävä magneettijunarata, joka pystyy kiihdyttämään lähes valon nopeuteen. Astut junaan ja juna kiihdyttää huippunopeuteen, jolloin vanhenemisesi hidastuu, mutta ulkopuolella maailma muuttuu. Muutaman tunnin ajelun jälkeen astuessasi junasta, olet matkustanut satoja vuosia eteenpäin vanhentumatta. Tosin, paluuta ei ole. Toinen hieno utopistinen idea oli eräässä kirjassa, jossa kerrottiin avaruusaluksesta, jonka piti palata takaisin maahan, mutta vauhtia olikin liikaa ja painoivat ohitse ja kiihdyttivät liki valonnopeuteen. Matkustivat avaruuden äärirajoille ja pysyttelivät siellä, kunnes avaruus romahti uudelleen ja syntyi uusi "big bang", jonka jälkeen alkoivat jarruttelemaan, kun galaksit alkoivat syntyä uusiksi. Löysivät sitten täysin uuden maankaltaisen planeetan, jolla elämä oli kehittynyt jo ihmisapina tasolle ja asettuivat sitten asumaan sinne ja alkoivat luoda uutta sivilisaatiota uusiksi. Eteenpäin siis pääsee, mutta taaksepäin on turha vilkuilla. Eli tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistaa :)
Eräs tapa hahmottaa aikaa on neliulotteinen blokkimalli. Siinä aika on vain muuttumattoman möhkäleen yksi ulottuvuus sisältäen myös kaikki aikamatkat. Tuo möhkäle siis sisältää kaikki tapahtumat menneisyydestä tulevaisuuteen, myös aikamatkat, jos ne ovat mahdollisia (niiden mahdollisuutta tuo malli ei todista eikä kumoa). Kaikki aikamatkat ovat siis jo mukana alkuperäisessä historiassa eikä historiaa voi mitenkään muuttaa. Se, että olen olemassa, on osoitus siitä, että kukaan ei tappanut isoisääni ennen isäni alullepanemista, ei aikamatkustaja eikä kukaan muukaan.
Kommentoi vastausta