Mistä teoksesta löytyy Zacharias Topeliuksen runo, joka alkaa: ”Eihän yksin kuolo musta elost…”

Topeliuksen säe on "kolmiseikkailuisesta sadusta" Prinsessa Ruusunen, keskeltä Valottaren viimeistä repliikkiä ensimmäisen seikkailun lopussa:

"Ah, mun sielun' aavisti! / Kohtalo nyt kova vainoo, / se vain toivo viel' on ainoo: / ikä pitkä luvattiin... / Kaksoisparin tiedän, niin: / eihän yksin kuolo musta / elost' anna unhotusta, / myöskin uni tarjoo sen, / helpomman ja lyhyen! / Kuolonuneen ei hän nuku. / Prinsessa kun haavoittuu, / kohta hän ja hovi, suku, / uinuu unta raukeata. / Sata vuotta nukahtaa / impi ennen kuolemaa; / mut jos pelastaja saa, / ennenkuin lyö vuosisata / heräävä hän riemuin on..." (Lukemisia lapsille. 5. nide)

Lähdeteokseni listaa kolme suomentajaa  – Viljo Tarkiainen, Valter Juva, Ilmari Jäämaa –  kunkin työpanosta sen tarkemmin erittelemättä, joten varmaa tietoa säkeiden kääntäjästä en pysty antamaan. Prinsessa Ruususessa käytetyn runomuodon perusteella olisin taipuvainen ehdottamaan Valter Juvaa, jolla on kolmikosta eniten kokemusta lyriikan suomentajana (mm. Fröding, Heine, Runeberg).