Mistä tai keneltä on peräisin lausahdus "sota on julmaa ja ratsuväki raakaa". Olen kuullut sitä pistettävän kenraalimajuri William Tecumseh Shermanin suuhun,…

Shermanin tiliin voidaan lausahduksesta panna korkeintaan sen alkuosa. "War is cruelty, and you cannot refine it" ('Sota on julmuutta, eikä sitä voi jalostaa'), hän on sanonut. Loppuosan alkusointu panee epäilemään, että ajatus kysymyksessä esitetyssä muodossa on kotimaista alkuperää, eli kyseessä voi hyvinkin olla kansan suussa syntynyt lentävä lause.

Sakari Virkkusen Suomalaisen fraasisanakirjan mukaan "Sota on julmaa ja ratsumies on raaka" oli hyvin suosittu sanonta 1930-luvulla. Toisaalta lentävästä lauseistostamme löytyy myös "Sota on julmaa ja kauppa raakaa", mikä voisi ehkä viitata siihen, että ykskantainen toteamus "Sota on julmaa" on toiminut hedelmällisenä perustana erilaisille lisähuomautuksille aina tilanteen mukaan. Lausahdus "Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa" on hyvinkin voinut syntyä tavalla, jolla sitä Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa käytetään:

– Täällä on. Sisälmykset ulkona. Mahansa alla on räjäyttänyt.
Jotkut jäivät, mutta useimmat palasivat heti takaisin hieman vilkaistuaan.
– Kaunis näky.
– Sota on julmaa.
– Ja ratsuväki raakaa.
– Ihanainen päiv oli päättynyt. Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen.
(Kolmas luku, V)

Ei ehkä liene täysin sattumaa, että tässä yhteydessä viitataan Runebergiin ja Vänrikki Stoolin tarinoihin (Numero viistoista Stolt). Samasta lähteestä on nimittäin peräisin myös ajatus raa'asta ratsumiehestä:

"Kunnon kirkkoherra, siihen saakka / vielä säästettynä, sidottiin nyt / hurjaan hevospariin, siinä jalan / seuratakseen raakaa ratsumiestä." (Pilven veikko, suomentanut Paavo Cajander)