Mistä sana "viimesijainen" juontaa juurensa? Viime aikoina osa etenkin poliitikkojen päättämistä toimista kuuluu olevan "viimesijaisia". Kielitoimiston sanakirjasta sanaa ei kuitenkaan löydy, enkä ainakaan minä muista, että sitä olisi käytetty kovin kauan.
Vastaus
Kielitoimiston sanakirjan mukaan viimesijainen tarkoittaa viimeisenä (vaihtoehtona) olevaa, viimeistä; lopullista, perimmäistä. Toisin sanoen se tarkoittaa viimeisellä sijalla olevaa.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/viimesijainen?searchMode=all
Vertaa sanaa esimerkiksi sanaan ensisijainen, joka tarkoittaa ensi sijalla olevaa, tärkeintä, huomattavinta tai merkittävintä.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/ensisijainen?searchMode=all
Kommentit
1) Sanaa ei ole käytetty kovin kauan? Kommentoijalla on pääsy vain yhden lehden sähköiseen arkistoon, mutta Helsingin Sanomat ei liene ainoa sanaa käyttänyt julkaisu.
Viimesijainen-osumia HS:n aikakoneesta: 5.8.1962, 24.10.1963, 24.2.1965, 31.7.1965, 31.5.1967, 31.12.1967, 4.12.1968... ja hakutoiminnolla lehden verkkosivuilta:
"Mitään viimesijaista toimeentuloturvaa - - Helsingissä ei ole olemassa." HS 9.3.1990
"Toimeentulotuki on niin sanottu viimesijainen sosiaaliturvan muoto." HS 21.4.1990
"Perusturva tulisi niin ikään olemaan viimesijainen." HS 20.8.1991
Vuodesta 1992 lähtien useita osumia vuosittain, mm.:
"[Talojen] Purkamisen tulisi kuitenkin aina olla viimesijainen toimenpide." HS 19.9.2002
"Jäsentemme viimesijainen työnantaja on veronmaksaja." HS 11.11.2005
"[Sähköpostin] tunnistamistietojen käsittely on viimesijainen keino." HS 23.11.2008
"Se on viimesijainen hätämajoitus, koska taivasalle ei jätetä." HS 11.11.2012
2) Sanaa ei löydy Kielitoimiston sanakirjasta?
Ei löydy vanhoista painetuista kirjoista, mutta jo kymmenen vuoden ajan sanakirjan verkkoversio on ollut vapaasti käytettävissä, ja sen sisältöä on uusittu moneen otteeseen, vuoden tai parin välein. Teosta uusittaessa sanan on siis todettu yleistyneen riittävästi päästäkseen yleiskielen sanakirjaan.
Sana on myös Kotimaisten kielten keskuksen kaksikielisessä sanakirjassa
https://kaino.kotus.fi/suomi-ruotsi/?p=article&suru_id=SURU_9f1a512cab9…
Kaikki Suomen suomenkieliset sanoma- ja aikakauslehdet vuoteen 1939 löytyvät nykyään kaikille avoimina digi.kansalliskirjasto.fi-palvelusta.
Sieltä ilmenee, että sana viimesijainen on ollut käytössä jo viimeistään vuonna 1924 eli tasan sata vuotta sitten: http://tinyurl.com/viimesijainen
Kommentoi vastausta