Mistä mahtaa juontaa juurensa sana "rutsa"? Onko sitä edes olemassa muuten kuin yhdyssanan osana? Ja jos ei ole olemassa muuta rutsaa kuin sukurutsa, niin eikö se "suku" ole sitten ihan turha tarkenneosa?
Vastaus
Sukupuolirikosta merkitsevää rutsa-sanaa on Agricolasta lähtien tavattu vain yhdyssanassa sukurutsa. Sana on nimenomaisesti kirjakielinen, murteissa se on hyvin harvinainen. Murresanastostamme rutsa löytyy myös "sukurutto(inen)"-muotoon muuntuneena, mutta tässä lienee kyse yksinkertaisesti rutsan sekaantumisesta tavallisempaan rutto-sanaan - sanan alkuperän kanssa tällä tuskin on mitään tekemistä.
Suomen kielen etymologian lähdeteokset ovat yksissä tuumin sitä mieltä, että rutsan alkuperä on epäselvä. Suomen kielen etymologinen sanakirja esittää kuitenkin sellaisen mahdollisuuden, että on voinut olla olemassa sana "sukurutta", puolittain käännös, puolittain laina jostakin germaanisesta yhdyssanasta, jonka jälkiosa olisi ollut rikosta merkitsevä bruta (brott, brot, brut). Tämä on kuitenkin pelkkä hypoteesi, jonka tueksi kirjassa ei esitetä mitään todisteita.
Mielenkiintoista kyllä, Pohjois-Karjalassa on harvinaisena tavattu sukurutsa-sana tarkoittamassa yksinkertaisesti sukukuntaa, sukuperää, kaikkia sukulaisia. Tämän sanan alkuperäksi on esitetty venäläistä lainalähdettä (družína, "kunta, joukko-osasto; kumppanit").
Lähteet:
Suomen kielen etymologinen sanakirja. III. Suomalais-ugrilainen seura, 1962
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 3, R-Ö. SKS, 2000
Kommentit
Rutsa tarkoitti Oulun murteessa minun lapsuudessani 1936-46 mahakelkkaa. Mahakelekka eli rutsa.
Etymologinen sanakirja, v. 2021 päivitetyssä muodossa
https://kaino.kotus.fi/ses/?p=qs-article&etym_id=ETYM_19ed44b0528faf245…
Suomen murteiden sanakirjan verkkojulkaisussa ei ole vielä edetty r-alkuisiin sanoihin.
https://kaino.kotus.fi/sms/
Kommentoi vastausta