Mistä löytyisi Tommy Tabermannin runo- tai aforismi(?) jossa sanotaan suunnilleen niin että jos on ollut rakastettu, ei koskaan lakkaa olemasta tms.

Tällaista runoa emme onnistuneet löytämään, mutta voisiko muistamasi olla Claes Anderssonin runo Det vi saknar mister vi aldrig. Runo alkaa Laura Virkin suomennoksena näin: Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan. Runo löytyy Hannele Koivusen ja Laura Virkin toimittamasta antologiasta Vain unen varjo: kaipuun ja surun runoja.