Mistä löytäisi vertailutietoa erilaisten räjähdysaineiden tehosta, siis että voisi ihan numeroilla vertailla, että mikä räjähdysaine on tehokkaampi, mikä…

Räjähdysenergian vertailuun käytetään useita eri menetelmiä.

Raimo Vuolion ja Tommi Halosen teoksessa Räjäytystyöt (Suomen rakennusmedia 2010) kerrotaan että räjähdysaineiden räjähdysenergian vertaamiseen käytetään voima/painoyksikköä (s), joka lasketaan räjähdyksessä syntyvien kaasujen määrän ja lämpötilan perusteella. Vertailevana räjähdysaineena oli vuonna 2008 ANFO, jonka s-arvoa merkitään luvulla 1,00. Muiden räjähdysaineiden s-arvot ilmaistaan suhdelukuna ANFOn arvosta. Forcit Oy:n vuonna 2008 myymistä räjähteistä suurin s-luku oli Pendexillä (1,26), toisena oli Nobel-prime (1,23) ja kolmantena aniitti (1,08).

Yhdysvaltain asevoimien ohjesäännössä FM 5-25, Explosives and demolitions (1967) mainitaan Relative effectiveness factor (RE), jossa vertailevana räjähdysaineena on trinitrotolueeni. Esimerkiksi C4:n RE-arvo on ohjesäännön taulukon mukaan 1,34 ja mustan ruudin 0,55. Relative effectiveness factorista on oma wikipedia-artikkelinsa, http://en.wikipedia.org/wiki/Relative_effectiveness_factor, jossa on annettu suuntaa-antavia RE-arvoja ydinaseillekin.

Puolustusvoimien teknilliseltä tutkimuslaitokselta kerrottiin räjäytysaineiden tehojen vertailussa käytettävän tnt-ekvivalenttia, joka ilmaisee räjähdysaineen tehon suhteessa trinitrotolueeniin. TNT:n ekvivalentti on 100 ja teholtaan TNT:tä voimakkaammat saavat arvon yli 100. Sotilasräjähdysaineista tehokkaimpia ovat HMX (oktogeeni) ja RDX (heksogeeni). Muita voimakkaita räjähdysaineita on mm. HNIW. Wikipediasta löytyy tietoa keskeisimmistä räjähdysaineista suhteellisen hyvin.

Eri lähteissä tehokkaimmiksi räjähdysaineiksi mainittiin heptanitrokubaani ja oktanitrokubaani, mutta kumpikin on vasta kokeiluasteella.

Kirjallisuutta:

Vuolio, Raimo ja Tommi Halonen. Räjäytystyöt. Helsinki: Suomen Rakennusmedia, 2010.
Korhonen, Pirjo, (toim.) Räjähdekirja. Helsinki: Suomen Kemian Seura räjähdeyhdistys, 2005.
Meyer, Rudolf, Josef Köhler and Axel Homburg. Explosives. 6th ed. Weinheim: Wiley, 2007.