Mistä löydän hyvän keijurunon, jossa kuvaillaan keijua "helppotajuisesti"? Tämän runon tulisi olla sopiva koulua aloittavalle lapselle.

Sopivaa runoa ei todellakaan ole helppo löytää. Tällaisista kirjoista voisi kuitenkin olla apua:

Ahokainen, Ester: Saderatsut, s. 32 (Sateenkaarikeiju)
Kantola, Kaisa: Kokkaviisas laiva, s. 62, 48
Keijut. Antologia runoa ja proosaa.
Hjelt, Marjut & Aalto, Jaana: Keijukaiset.
Viimemainitussa on esim. Elsa Beskowin runo (s. 128):

Suuren harmaan kiven luona keijut karkeloi/
pitkin kultasiltaa, jonka Kuuhut loi./
Ei ole mitään ihanampaa kuin nuo hiljaiset/
sädehtien tanhuavat usvan tyttäret./

Lasten kiikkulaudalle he eilen saapuivat/
ja keiju on kuin henkäys, vaan lapset tomerat./
Vain kaksi oli lasta ja monta keijua,/
mutta maahan lapset jäi, sai keijut leijua./

Hammaskeijusta löytyy kirja, jonka on kirjoittanut Bärbel Spathelf: Harjaa hampaat, omat lampaat (v. 2002).

Suosittu uusi Keijupoukama-sarja on suunnattu juuri tämänikäisille lapsille, mutta sisältää proosaa. Immi Hellénillä on tällainen pieni runo:

Keijuina keikumme, kiidämme, liidämme/lentävän linnun lailla; kevätriemua, riemua mielessä kuljemme/päivän kultamailla.

Kukkaset tuoksuvat matkamme varrella,/metsolan kannel kaikaa,/sinilähtehet läikkyvät, tähtöset väikkyvät,/ raitis laulu raikaa.

Katselin muitakin vaihtoehtoja mm. Mervi Kosken kirjasta Lastenrunojen hakemisto 2, mutta ihan täysosumaa en sieltä valitettavasti nyt löytänyt.