Mistä lapin joiku on saanut alkunsa? Missä yhteyksissä sitä käytetään? Kiitos jo etukäteen ja terveisiä Kangasalta.

Niin kuin Johan Turi kirjoittaa kirjassaan Kertomus saamelaisista (Muitalus samiid birra, 1910) että saamelaiset eivät ole tulleet mistään vaan ovat aina olleet täällä niin myös voi sanoa joiusta. Mistä on ihmisen laulaminen ylipäänsä lähtöisin, siinäpä kysymys. Yhtymäkohtia saamelaisten joiulle on tutkittu olevan jopa intiaanien laulamisessa (vrt. Timo Leisiö). Joiku, luohti, leu'dd (myös vuelle) on tapa jolla joku paikka tai ihminen tai eläin joikataan ikään kuin luokse. Saamelaisalueen eri puolilla lauluperinne eroaa toisistaan paljonkin (vaikkapa alueen äärilaidat kolttasaamelaiset vs. eteläsaamelaiset).
Joiku ei ala eikä se lopu, se on vain olemassa. Perinteistä joikua esittää edelleen esim. Enontekiön saamelainen Wimme, jos toki uudempaakin. Ja aina on jouin yhteydessä muistettava Nils-Aslak, Ailuhas, Valkeapään musiikki. Juuri hän toi joiun julkisuuteen ja lähti sitä kehittämään edelleen saaden aikoinaan kovaakin kritiikkiä osakseen omiensa keskuudessa.
Nykyisin saamelainen lauluperinne toimii samaan tapaan kuin suomalainenkin, ja on paljolti artistien julkisesti esittämää. Saamenkielellä tehdään niin rappia, heavyä kuin muutakin kevyttä musiikkia, hengellisestä musiikista puhumattakaan.
Joiku koetaan edelleen varsinkin lestadiolaisalueilla synniksi. Sehän on vuosisatoja ollut rangaistava ja noituuteen liitetty perinne.
Joiun sanoja mainitaan nimellä 'dajahus'.
Lähteenä voi mainita edelleen kelvollisen yleisesityksen joikuun: Kansanmusiikkilehden teemanumeron 2/1978, uudempana Järvisen teoksen Maailma äänessä, tutkimuksen pohjoissaamelaisesta joikuperinteestä (1999). Kirjallisuudentutkimus ei myöskään voi ohittaa joikua (esim. Vuokko Hirvonen. Saamenmaan ääniä 1999).